Adjektiivit ovat sanoja, jotka luonnehtivat substantiiveja: kaunis (nainen), kiva (kaveri). Mutta asia voi olla myös toisinpäin: substantiivi voi määrittää adjektiivia, jolloin se kertoo, mihin adjektiivia verrataan. Jos jokin on paperinohut, se on ohutta kuin paperi, jos jokin on kivikova, on se kovaa kuin kivi joko konkreettisesti tai kuvallisesti. Savi voi kuivua kivikovaksi, mutta jonkun sydänkin saattaa olla kivikova.
Tällaisen yhdyssanan merkityksen ymmärtää sitä paremmin, mitä konkreettisempi adjektiivia määrittävä substantiivi on. Angoralanka voi olla untuvanpehmeää, vauvan poski tuntuu sametin- tai silkinpehmeältä. Hiuksetkin voivat olla silkinsileät.
Mutta entäpä jos kuvaamme jotain unelmankevyeksi tai unelmanohueksi? Ovatko unelmat kevyitä tai ohuita? Kaikilla meillä on unelmia, eivätkä ne välttämättä ole köykäisiä, vaan hyvinkin tosia ja vakavasti otettavia. Unelmat eivät aina ole pilvilinnoja tai tuulentupia, ja niiden täyttymättä jääminen tai särkyminen tekee kipeää.
Jos kuvaamme jotakin unelmankevyeksi, emme välttämättä kuitenkaan vertaa kohdetta unelmaan, vaan sen täyttymykseen. Yhdyssanan osana unelma tarkoittaa täydellistä, ihanteellista. Unelmankevyt huivi on niin ihanteellisen kevyt, että sen kosketusta hartioilla tuskin tuntee. Kaakaon päällä oleva unelmanpehmeä kermavaahto on täydellisen pehmeää, niin pehmeää kuin kermavaahto vain voi olla.
Samalla tavoin unelmaloma on täydellisen onnistunut loma ja unelmavaimo puolestaan paras mahdollinen vaimo. Kun jokin toimii kuin unelma, se toimii täydellisesti, ilman ongelmia.
Kun siis puhumme höyhenen-, pumpulin- ja unelmankeveydestä, emme rakenna mielessämme asteikkoa, jossa konkreettisesti vertaisimme näitä keveyden eri asteita toisiinsa. Unelmankevyt kohoaa ylitse muiden, joskaan ei välttämättä pilvilinnoihin saakka.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 31.8.2008.