Sanomalehtiuutisessa kerrottiin, että Helsingissä pääsee taas luonnonjäille luistelemaan. Näin jo itseni merenlahdella viilettämässä, ennen kuin tarkempi lukeminen paljasti, että kyse olikin muusta. Helsingin urheilukenttien luistinradat oli saatu vuodenvaihteessa jäädytetyksi, niin että joululomalaiset pääsivät harrastamaan talviurheilua kotikulmillaan. Sanan luonnonjää merkitys oli muuttunut: sillä tarkoitettiinkin pakkasen jäädyttämää luistinrataa, tekojään vastakohtaa.
Uusien asioiden ja niitä kuvaavien uusien sanojen myötä tulee usein tarve nimetä uudelleen myös vanhoja asioita. Joskus uuden keksinnön innoittamat sanat ovat leikillisiä; moni muistaa vielä höyryradion, joksi ”ääniradiota” nimitettiin television (”näköradion”) tultua markkinoille.
Uudelleen nimeämisen tarvetta on myös monien erikoisalojen kielenkäytössä. Niinpä esimerkiksi sokeiden kirjoista puhuttaessa on tarvittu termi, jolla kuvata tätä tavallista kirjoitustamme erotukseksi pistekirjoituksesta. On päädytty sanaan mustakirjoitus.
Uusin tekniikka synnyttää koko ajan uusia sanoja. Yksi niistä on lankapuhelin, joka on yleistynyt samaan tahtiin kuin kännykän käyttö. Koska sanalla puhelin voidaan tarkoittaa sekä tavallista että matkapuhelinta, tarvittiin täsmentävä sana ja ruvettiin puhumaan lankapuhelimesta. Sitä kuulee varsinkin yhteyksissä, joissa puhelimet ovat vaihtoehtoisia: ”On halvempaa soittaa lankapuhelimeen kuin kännykkään.” Sana on yleistynyt nopeasti – ei uskoisi, ettei sitä ole mukana vielä 1997 ilmestyneessä CD-Perussanakirjassa.
Kielentutkijoiden haasteena on selvittää, miten uudet välineet, muun muassa sähköposti ja tekstiviestit, kenties muuttavat kielenkäyttöä. Käyttäjien taas pitää uusien laitteiden äärellä opetella joskus myös uusia käyttäytymistapoja. Kun varhaisia telefooninkäyttäjiä viime vuosisadan alkupuolella opastettiin puhumaan puhelimessa kuuluvasti ja ”lausumaan sanat selvään”, kehotetaan kännykkään puhujia nyt olemaan kailottamatta, sillä laite ottaa vastaan vähäisemmänkin äänen.
Ennen myös kehotettiin soittajaa kertomaan heti puhelun aluksi, kuka soittaa. Jos kännykkään soittaja nykyään yrittää toimia vanhojen kohteliaisuussääntöjen mukaan ja esittelee aluksi itsensä, hän saattaa saada vastauksekseen, ettei nimeä tarvitse kertoa, koska se näkyy kännykästä. Ehkäpä siksi, että puhelun vastaanottaja näkee, kuka hänelle soittaa, kännykkään vastataan yleensä tuttavallisesti pelkällä etunimellä. Sekin jaksaa kummastuttaa vanhat puhelintavat omaksunutta.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 1/2000.