Lounasravintolani nimi Helsingin Sörnäisissä on Amica JHL. Paikka kuuluu siis Amica-ravintoloiden ketjuun. Nimen jälkiosa johtuu siitä, että talon suurimpana työnantajana on JHL eli Julkisten ja hyvinvointialojen liitto. Minä ja työtoverini emme kuitenkaan käytä jokapäiväisen ruokapaikkamme nimeä. Kun lounasaika alkaa, kysäistään kollegalta ”lähdetkö syömään”. Ja sitten kävellään pihan poikki lounaalle.
Toisinaan käymme naapurikorttelinkin ruokalassa. Samaa ketjua on sekin ja nimeltään Sirinä. Luulenpa, ettei tätäkään nimeä moni käytä tai edes tiedä. Olen päätellyt nimen tulevan siitä, että ravintola sijaitsee Lintulahdenkulmassa, ja linnut ja sirittäminen jotenkin kuuluvat yhteen. Tämä on omaa etymologiointiani enkä alkuunkaan tiedä, olenko oikeassa. Nimeä en kuitenkaan juuri käytä. Jos ehdotan työtoverilleni tätä ravintolaa, kysyn ”mennäänkö tänään Engeliin”. Kutsumanimi johtuu siitä, että yksi talossa sijaitsevista yrityksistä on Engel-Yhtymä Oy, ja Engel-teksti on isolla myös rakennuksen seinässä.
Kaikilla ravintoloilla, kahviloilla ja kuppiloilla on tietenkin oma, oikea nimensä. Niitä ei kuitenkaan aina tarvita. Monesti turvaudutaan muuhun kuin viralliseen nimeen. Toisaalta paikoista puhumiseen ei välttämättä tarvita nimiä. Koska työpaikkamme lounasravintola on itsestään selvästi tietty naapuritalon ruokala, paikkaa ei tarvitse erikseen yksilöidä.
Mieheni työskenteli aiemmin Helsingin keskustassa. Hänen työpaikallaan ei ollut omaa lounasravintolaa. Ympäristössä sen sijaan oli laaja ruokapaikkojen kirjo, ja ennen lounaalle lähtöä piti valita, mihin tänään mennään. Vaihtoehtoina olivat muun muassa Lähikinkki eli lähimpänä oleva kiinalainen ravintola, Mättökinkki eli se kiinalainen, jossa on yltäkylläinen noutopöytä ja Efektikuppila. Jälkimmäinen on nepalilainen ravintola, jossa liki aina soi sama levy kilkutteluineen ja rimputteluineen. Joku porukasta oli joskus tokaissut, että ”ihan kuin joku efektilevy soisi”, ja paikalle juurtui nimeksi Efektikuppila. Tässä työporukassa siis tarvittiin nimiä lounasravintolasta neuvoteltaessa, enimmälti aivan muita kuin virallisia nimiä.
Kolumni on julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 6/2007.