Lähdettiin automatkalle. Mukaan Suomen kartta, teltta, makuupussit ja kylmäboksi. Mieli oli odottava ja vähän jännittynytkin. Millaista on elämä leirintäalueilla nyt? Olin viimeksi ollut telttaretkellä lapsena, 1970-luvulla.
Lapsuudessani matkailimme perheeni kanssa eri puolilla Suomea. Ajokkina oli kuplavolkkari, jonka katolla keikkuivat retkeilyvarusteet. Kassiin oli pakattu retkikeitin, muoviastiat, puurohiutaleet kahvit ja kaakaot. Päivällä katseltiin Suomea ja illaksi saavuttiin leirintäalueelle. Kasattiin Sopu-teltta, jonne nelihenkinen perheemme juuri mahtui nukkumaan.
Nuo kesäretket olivat liki parasta, mitä tiesin. Syksyisin sitten katseltiin reissukuvia ja brosyyrejä ja tunnelmoitiin. Suosikkileirintäalueiden nimistä tuli rakkaita sanoja, joita hellitellen lausuttiin ja joiden myötä päästiin uudelleen sukeltamaan leirialueen lämpimiin vesiin ja nauttimaan aamupalaa keittokatoksen alle. Kullasvuori, Kultakivi, Pistohiekka, Oravakivi, Nallikari ja Ahvenlampi ovat säilyneet taikasanoina vuosikymmenten läpi. Jo yksi näistä nimistä riittää viemään takaisin lapsuuden leppeiden kesien kultaisiin muistoihin.
2000-luvun Suomessa tutustuin viiden tähden leirintäalueisiin, joissa oli ravintolat, tenniskentät ja vuokrattavat vesijetit. Nurmikenttää riitti suuntaan ja hiekkarantaa toiseen. Teltat olivat vuosikymmenten takaisesta kovasti kasvaneet. Tosin niitä oli enää harvassa, kun väki yöpyi hyvin varustelluissa mökeissä ja matkailuvaunuissa.
Yhdeksi yöksi pääsin sitten nostalgiselle aikamatkalle. Joroisissa meitä odotti Camping Valvatus, vaatimaton ja samalla vastustamaton paikka, jossa aika oli pysähtynyt. Oli lepoa, järviluontoa ja rauhaa, vaan ei ollut ylimääräisiä virikkeitä. Jotkut pelasivat verkkaisesti sulkapalloa, toiset lähinnä oleilivat. Soutuveneen olisi kai saanut vuokrata. Saunavaraus tehtiin ruutuvihkoon, ja hinta oli mitätön. Mökit olivat leikkimökin kokoisia.
Valvatus on nyt nimi, joka liidättää minut lokakuun kolkkona iltanakin kesälomalle. Paikka on saanut nimensä järvestä, Valvatuksesta. Seudulla on valvatukseksi sanottu järven säässä olevaa jäätymätöntä, sulaa kohtaa. Siitä lienee järvenkin nimi tullut. Nimi on suosikilleni siis mitä mainioin. Talven kylmyydessäkin se odottaa kesää ja leirielämää.
Kolumni on julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 4/2007.