”On lähtökohtaisesti toimittu väärin asiassa, jossa pääsääntöisesti pitäisi huomioida lapsen paras.” Edellä oleva (televisiohaastattelusta ainakin melkein tuollaisena kuulemani) virke on suomea. Siinä ei konstailla vierailla sanoilla tai termeillä. Jokin siinä kuitenkin tuntuu hyvin ärsyttävältä. Mikä?
Ainakin itseäni, samoin monia Kielitoimiston puhelinneuvontaan soittavia, kiusaavat tekstissä esiintyvät sanat ”pääsääntöisesti” ja ”lähtökohtaisesti”. Niillä ei ole selvää merkitystä, ja ne saavat sanonnan vaikuttamaan tärkeilevältä ja mahtipontiselta. Ne ovat tyypillisiä muotisanoja, jotka vain pöhöttävät tekstiä.
Niin kuin muoti aina, muotisanatkin muuttuvat. Pääsääntöisesti on jo pitkään koreillut sielläkin, missä mistään säännöistä ei ole kyse, vaan tarkoitetaan ihan samaa kuin esimerkiksi sanoilla tavallisesti tai yleensä. Ilmeisesti pääsääntöisesti alkaa nyt olla kovassa käytössä kulunut, ehkäpä vanhanaikainenkin, sillä sen korvaa yhä useammin juhlallinen lähtökohtaisesti. Molemmat sanat lienevät levinneet yleiseen käyttöön lakikielestä ja lakitekstiä selittävistä yhteyksistä, joissa niillä kenties onkin merkitystä. On pääsääntö, josta voidaan poiketa tai jota voidaan täsmentää, ehkä jopa lähtökohta, johon täsmällisyyteen pyrkivässä tekstilajissa viitataan: ”Avioliittolakimme yhtenä periaatteena on omaisuuden erillisyys. Omaisuus kuuluu pääsäännön mukaan jommallekummalle. Yhteisomistus on mahdollinen, mutta ei lähtökohtaisesti” (Joka naisen lakitieto, 1984).
Tavallisessa kielenkäytössä sana lähtökohtaisesti on kuitenkin turha ja jopa hämäävä, sillä lukija tai kuulija joutuu arvailemaan, mitä oikeastaan tarkoitetaan. Vaihtoehtoja ovat ainakin ’tavallisesti’, ’yleensä’, ’säännöllisesti’, ’periaatteessa’ ja ’aina’. Toisinaan jää epäselväksi, tarkoitetaanko mitään. Lähtökohtaisesti-sanalla kuormitettu ilmaisu on siis epämääräistä. Usein esitettävä asia vain selvenisi, jos kyseisen sanan tilalla ei olisi yhtään mitään. Niinpä tämänkin kirjoituksen ensimmäinen lause olisi puhuttelevampi muodossa ”on toimittu väärin asiassa, jossa pitäisi ajatella lapsen parasta”.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 5/2000.