Muistan lapsuudestani, miten samassa kylässä asuva sukulaismies tuli meille joka sunnuntai kylään ja miten äitini joka kerta vierailun alkuvaiheessa esitti saman kysymyksen: ”Esteri on tainnut hyvin jaksella?” Esteri oli miehen vaimo.
Äitini esimerkistä opin, että vieraalta on tapana tiedustella hänen tai jonkun hänen läheisensä vointia. Opin myös sen, että oli kohteliasta sisällyttää kysymykseen toive siitä, että puheena olevan vointi olisi hyvä. Myöhemmin olen saanut huomata, että tapa tunnetaan muuallakin. Juhani Ahon Rautatiessä rovasti kysyy Matilta: ”Terveenäkös se on saanut Matti olla?” Jonkun Tornionjokilaaksossa asuvan puheesta taas on jäänyt mieleen repliikki: ”Kuinkas sie olet ollu friskinä?”
Ihmisten välinen keskustelu on kuin näytelmä, jonka vuorosanoista osa on opittuja ja opeteltuja, osa improvisoituja. Edellisiin kuuluvat tervehtimisen, hyvästelemisen, kiittämisen ja voinnin tiedustelemisen repliikit, kohteliaisuusfraasit.
Vaikka fraaseille on tyypillistä, että ne ovat kiinteämuotoisia, samaa kaavaa noudattavia, silti samankin tyypin fraaseissa esiintyy vaihtelua. Esimerkiksi vointia voi kysyä monella tapaa: ”Mitä kuuluu?”, ”Miten voit?”, ”Miten menee?”, ”Mitenkäs teillä?”, ”Kuinka hurisee?”, ”Kuinka pyyhkii?”, ”Mites tökkii?”, ”Kuis panee?”. Jokaisella meistä on omat suosikkimme: fraasit, joita tavallisesti käytämme. Kulloisestakin tilanteesta ja keskustelukumppanista viime kädessä kuitenkin riippuu, mikä suosikeista tulee valituksi. Kaikille puhekumppaneille ei sovi sanoa: ”Vieläkö isäsi puujalka syyhyää?”
Lapsi omaksuu tapakulttuuriin liittyvät ilmaukset ja niiden käytön säännöt useimmiten vanhemmiltaan matkimisen ja harjoituksen avulla. Niin minäkin:
Sukulaismiehen lisäksi meillä kävi samasta talosta toinenkin vieras – koira. Se oli vanha, viisas koira, joka pistäytyi silloin tällöin omia aikojaan, viipyi muutaman päivän ja palasi taas kotiinsa. Se oli siitä erikoinen, että se osasi tervehtiä ja vastata kysymyksiin. Kun näin sen tulevan, menin sitä ulos vastaan, puristin sen tassua, toivotin sen sydämellisesti tervetulleeksi ja esitin vakiokysymykseni: ”Esteri on tainnut hyvin jaksella?” Vastaus tuli aina yhtä iloisesti ja reippaasti, mistä päättelin sen olevan myöntävä.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 16.2.1999.