Hankimme kotiimme kaksi kissaa. Kissanpennut tarvitsivat tietysti nimensä. Nimiä ei ollut helppo valita, sillä niiden piti olla mukavia, selkeitä, kestäviä ja juuri kisuillemme sopivia. Uskoimme vanhaan käsitykseen siitä, että kissat tykkäävät kuunnella sihinää ja suhinaa, joten halusimme nimiin s-äänteitä. Päädyimme lopulta nimiin Sissi ja Tupsu. Nimet tuntuivat myös kuvaavan kohteitaan: Sissi on hienostuneempi, jopa keisarillinen leidi, Tupsu taas lapsellisempi tohottaja. Lisäksi sillä on mustassa hännänpäässään valkoinen tupsukka.
Lapsuudessani monet kissat olivat Mirrejä, Missejä ja Pörrejä. Tällaisia perusnimiä nykyiset kotikissat eivät kuitenkaan usein saa. Perheiden kissat ovat rakastettuja lemmikkejä, joiden yksilöllisyyttä ja jopa inhimillisyyttä osoitetaan valitsemalla kissalle persoonallinen ja kuvaava nimi. Tätä osoittaa sekin, että yhä useammin kissat saavat ihmisten nimiä. Kisu voi olla vaikka Esteri, Jasperi, Konsta tai Mauri.
Toinenkin nimi kissalla voi olla: Helka Inkeri, Sulo Valentin tai Killi Orvokki. Joskus kissalla voi olla liki sukunimi, kun kissa tunnetaan Iita Ihanaisena, Ville Vallattomana tai vaikka Lisa Simpsonina. Kotikissojen nimeämistä on viimeksi tarkastellut Minna Keinänen suomen kielen harjoitustyössään (2004). Lainaan tässä joitakin hänen tutkimustuloksiaan.
Muodikkaat Aleksi ja Eppu
Kissoilla on myös omat muotinimensä. Yleisimpien nimien suosio on kuitenkin selvästi vähäisempää kuin ihmisillä. Päiväkodissa voi olla monta Emmaa, Ellaa, Lauria ja Aleksia, mutta kissojen omistajat eivät useinkaan tapaa lemmikkiensä kaimoja. Kissojen nimet ovat hämmästyttävän usein ainutkertaisia. Keinäsen aineistossa on 152 kissaa ja 141 eri kutsumanimeä; liki joka kissalla on siis oma yksilöllinen nimensä. Kahta suosituinta nimeä kantoi kumpaakin kolme kissaa. Nämä nimet olivat lasten niminäkin tavalliset Leevi ja Siiri. Kahdella kissalla olivat nimet Emmi, Eppu, Helmi, Hessu, Kisu, Lilli ja Viiru.
Omat kissamme saivat nimenantajiaan miellyttävät nimet. Nimen miellyttävyys on yleisestikin tärkein nimeämisperuste. Lisäksi kisujemme nimien voi ajatella kuvaavan kantajiensa luonnetta ja ulkonäköä. Samoin perustein ovat kissojaan nimenneet myös monet muut: Helmi-kissalla on helmenvalkoinen hohtava turkki, Dumbolla poikkeukselliset isot korvat, Tiltu on kipakkaluonteinen ja Molli alakuloinen reppana.
Eetu, Jytky ja Pössikkä
Muinkin perustein kissoja on nimetty. Esimerkiksi kulkukissa Taisto sai nimensä, koska se löydettiin Taiston päivänä. Nimen Dazze sai puolestaan se kissa, jonka perheessä isäntä hankki samoihin aikoihin Datsun-merkkisen auton. Joskus kissan nimen taustalla on esikuva: toinen kissa, omistajan sukulainen, pop-laulaja tai vaikka sarjakuvahahmo.
Toisinaan nimeämiseen vaikuttaa se, että nimen halutaan sopivan yhteen perheen muiden eläinten nimien kanssa. Midas on voinut saada kissakaverikseen Janoksen ja Kalle-kissa seurakseen Lillan. Tosin nimet eivät saa olla liian samanlaisiakaan. Meillä Sissin pariksi ei kelvannut ensimmäinen ehdotus Tipsu, vaan nimeksi tuli sopivan läheinen mutta kuitenkin riittävän erilainen Tupsu.
Rakkailla kisumisuilla on usein monta nimeä. Esimerkiksi roteva savolaiskissa Eetu tuntee jopa kymmenen lempinimeä: Ietu, Edgar, Edu, Öötu, Miukku, Vonku, Jytky, Läski, Pössikkä ja Kihha. Lempinimet eivät aina tunnu mairittelevan kohteitaan, kun kissaystävää voidaan kutsua myös Kinkkupyllyksi, Hometassuksi tai vaikka Kirppusäkiksi. Meidän puolivuotiaasta Tupsustamme on ehtinyt tulla Tupsukan lisäksi Piippa, sillä kun usein on paljon asiaa piipitettävänään. Lempinimiä kissa saa monesti vanhetessaan vain lisää. Kuinkahan suuren nimivaraston me vuosien myötä rakennamme?
Kolumni on julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 1/2006.