Nuori kotuslainen
Maria Vilkuna on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkimusosaston osastonjohtaja ja kieliopin tutkija. Hänen opinto- ja työuransa ennen Kotusta on ollut monipuolinen ja vaiherikas. Opinnoissaan hän on tasapainotellut suomen kielen ja yleisen kielitieteen välillä.
Valmistumisensa jälkeen Vilkuna sai ulkomaanpestin Unkariin, jossa hän toimi kaksi vuotta suomen kielen lehtorina. ”Unkarin opiskelu oli yksi suuri juttu opiskeluaikana, tykkäsin siitä ja satsasin siihen, että oikeasti opin sen.”
Palattuaan Unkarista hän oli tutkimusapulaisena tutkimushankkeessa, jossa koodattiin tekstiaineistoja. Hankkeesta syntyi myös lisensiaatin työ vuonna 1980. Vuodesta 1979 vuoteen 1986 hän oli lehtorina Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa. Vuonna 1989 ilmestyi väitöskirja, joka käsitteli suomen kielen sanajärjestystä.
Maria Vilkunaa pyydettiin mukaan konekäännöshankkeeseen, joka perustettiin IBM:n kanssa. Hän työskenteli hankkeessa muutaman vuoden ja kävi sinä aikana mm. Israelin IBM:ssä. ”En tiedä, tuliko hankkeesta käyttökelpoinen, mutta mukanaolo oli valtavan hauskaa. Se oli kivaa siinä mielessä, että ainakin olen nähnyt, miten yksi tuollainen tietokonesovellus toimii.”
Konekäännöshankkeen jälkeen Vilkuna oli mukana mm. tutkimusverkostossa, jossa tutkittiin Euroopan kielten sanajärjestystä.
Maria Vilkuna oli mukana suunnittelemassa Kotuksessa vuonna 1995 aloitettua kielioppihanketta. Kotus panosti hankkeeseen paljon, esim. aluksi kolme vakanssia. Vilkuna sai yhden vakansseista ja on ollut siitä lähtien Kotuksessa: ”Täytin juuri 10 vuotta aprillipäivänä, kotusikä 10 vuotta.”
Miten Kotus eroaa aikaisemmista työpaikoista?
”Kun tulin tänne, niin opin tekemään työtä. Kielioppihanke vei mukanaan. Ennen olin enemmän sellainen haahuilija. Täällä opin olemaan työpaikalla ja keskittymään.
Uutta oppia kieleen
Iso suomen kielioppi saatiin valmiiksi syksyllä 2004. Kielioppi tehtiin yhteistyössä Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen kanssa. Hankkeen johtajana oli professori Auli Hakulinen Helsingin yliopistosta, mutta suurin osa tekijöistä oli Kotuksen palveluksessa. Kirjassa tehtiin taittoa myöten lähes kaikki itse, vain viimeinen silaus oli kustantajan kanssa.
Iso suomen kielioppi on deskriptiivinen kielioppi, eli se ei sisällä oikeinkirjoitusohjeita eikä kielenhuollollisia kannanottoja. ”Kieliopin deskriptiivisyys ei ole mitenkään itsestään selvä asia. Vaikka takakansi kertoo, mistä on kyse, joskus hirvittää, että pettyyköhän joku, kun ei löydä kirjasta esimerkiksi välimerkkiohjeita.”
Kielioppi on suunnattu erityisesti kielen ammattilaisille, kuten tutkijoille, kielten opettajille ja opiskelijoille, oppimateriaalin tekijöille, kääntäjille ja toimittajille. Kirjasta on myös käyttöä, kun opetetaan suomea vieraana kielenä.
Kirjassa on myös osia, joita ei ole aikaisemmin käsitelty kieliopeissa, esimerkiksi puhutun kielen ilmiöt.
Miten paljon kielioppiin tuli sitten jotain uutta tietoa?
”Vaikea sanoa sitä suhdetta, kuinka paljon tämä on olemassa olevan tutkimuksen ja tiedon välittämistä ja kuinka paljon jotain uutta. Esimerkiksi taivutuksesta on aika vaikea sanoa mitään uutta. Siinä näkökulma voi olla vähän modernimpi, mutta peruskama on sitä, mitä se on. Muutenkin on alueita, jotka ovat ennestäänkin luettavissa kirjoista, ne piti vaan muokata uudestaan.”
”Tästä on myös jätetty jotakin pois, mitä aikaisemmissa kieliopeissa on. Sekin on suhteellista, kyllä vanhanaikaiset ilmauksetkin elää.”
Kielioppi sai ilmestymisensä aikaan paljon julkisuutta, ja sitä on myyty hyvin. ”Joulun aikana kävelin Espaa Akateemisen ohi, ja yksi iso ikkuna oli täynnä Isoa suomen kielioppia, toinen etymologista sanakirjaa. Vau!”
Myynnin määrän merkitys on Vilkunan mukaan melko vähäinen. Kotuksen julkaisuilla on yleensä ulkopuolinen kustantaja, sillä resursseja kustannustoimintaan on vähän. ”Myyntituloista joku prosentti tulee Kotukselle, mutta se ei yleensä ole kovin paljon.”
Tutkijan kengistä johtajan saappaisiin
Maria Vilkuna aloitti osastonjohtajana vuonna 2001, kun Kotuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi pyysi hänet tehtävään. Päätös ei ollut hänelle helppo.
”Miksi suostuin, kun minua pyydettiin? Siinä oli miettimistä. Pirkkohan oli opiskelukaverini, ja ollaan tunnettu kauan. Tiesin, että voidaan tehdä yhdessä työtä. Sehän on ihan hassua, kun on ihan muissa maailmoissa ja pitäisi yhtäkkiä ruveta johtajaksi. Enhän minä tiennyt yhtään, mitä pitäisi tehdä, miten pitäisi tehdä ja mitä pitäisi tietää.”
Usein asiantuntijaorganisaatioissa, esimerkiksi yliopistossa, johtajan pesti otetaan pitkin hampain vastaan. Asiantuntijajohtaminen koetaan vaikeaksi esimerkiksi siksi, että niin sanotut alaiset ovat aina pätevämpiä omalla alueellaan kuin johtaja.
Johtajan ja tutkijan rooleja on myös vaikea sovittaa yhteen. ”Tutkimustyö on sellaista, että se vetää ihmisiä puoleensa. Kun siihen on kerran ruvennut, niin sitä haluaa tehdä, ja se vaatii aika paljon keskittymistä. Siihen ei kauhean hyvin sovi se, että aikaa pitää pilkkoa osiin ja pitää ajatella montaa asiaa kerrallaan.”
Kielioppihankkeen aikana osastonjohtajan ja tutkijan tehtävät jakautuivat ajallisesti puoliksi. ”Varmaan varastin kieliopille jonkin verran enemmän aikaa, etenkin viimeisinä vuosina.”
Vilkunan mukaan Kotus joutuu perustelemaan olemassaoloaan enemmän tulevaisuudessa. Strateginen hyötyajattelu nostaa päätään myös valtion laitoksissa.
”Ei varmaan ole kauhean helppo vastata, mitä hyötyä kaikesta on. Jotkut asiat ovat sellaisia, että niitä on vaikea heti ymmärtää. Ihmiset saattavat kysyä, mitä hyötyä jostain sanakirjasta on, mutta kun he tarkemmin miettivät, niin näkevät, että tämä on semmoinen tärkeä kansakunnan tehtävä, tämä pitää tehdä.”
Osastonjohtajan tehtävät voi jakaa esimies- ja kehittämistehtäviin. Esimiestyössä täytyy hoitaa juoksevia asioita, kuten matkamääräyksiä ja poissaolojen allekirjoituksia. ”Pitää esimerkiksi päättää, onko meillä rahaa siihen, että tarjotaan kakkukahvit nimistöseminaarille. Tätä pelkäsin alussa paljon, kun en tiennyt, onko meillä varaa vai ei. Kuinka säästäväinen pitää olla?”
Tärkeä osa esimiestyötä on uuden palkkausjärjestelmän mukanaan tuomat vuosittaiset kehityskeskustelut. Niissä sovitaan seuraavan vuoden tavoitteet ja käydään läpi edellisvuoden tavoitteiden toteutuminen. Keskusteluja seuraavat myös arvioinnit, joiden perusteella osa palkasta määräytyy.
”Keskusteluihin täytyy satsata aika paljon. Niissä on aina kaksi puolta. On kiva keskustella ihmisten kanssa työnkuvasta. Ikävämpi puoli ovat sitten ne arvioinnit. Niihinkin aletaan ehkä pikkuhiljaa tottua täällä.”
Kehittämistyötä tehdään mm. johtoryhmässä, johon kuuluvat kaikki osastonjohtajat, Kotuksen johtaja sekä kaksi henkilöstön edustajaa. Johtoryhmässä käsitellään työjärjestyksessä mainittuja asioita, esimerkiksi vakanssien auki julistaminen ja tutkimushankkeiden suunnitelmat. Vuoden 2004 lopussa oli tehtävä uudenlainen, pitkän tähtäimen strategiasuunnitelma opetusministeriötä varten.
Osastonjohtajan virka on kiertävä, ja siihen saa ilmoittautua kolmen vuoden välein. ”Käytännössä se ei kierrä niin usein, eikä olisi mielekästäkään, sillä kolme vuotta on aika lyhyt aika. Ensinnäkin siinä pitää oppia hirveä määrä erilaisia asioita ja myös luoda oma linjansa.”
Kumpi sitten vetää enemmän puoleensa, tutkiminen vai johtaminen?
”Enhän minä mikään johtaja ole, totta kai tutkimustyö. Rakastan nyhräämistä aineistojen kanssa.”
Kirjoitus on julkaistu Kotuksen verkkosivuilla 16.5.2005.