Islantilaisten henkilönnimikäytäntö poikkeaa suomalaisten ja monien muiden eurooppalaisten nimikäytännöistä. Suomessa henkilön virallisen nimen muodostavat sekä etunimet, joita saa olla enintään kolme, että sukunimi. Islannissa on edelleen käytössä vanha pohjoismainen tapa, jonka mukaan yksilön tärkein ja virallinen nimi on hänen etunimensä.
Islantilaiset käyttävät virallisissa yhteyksissä joko etunimeä tai etunimiä, jos niitä on enemmän. Toinen vaihtoehto on, että henkilöstä käytetään hänen koko nimeään. Björn Ólafssonista ei siis käytetä koskaan pelkästään nimeä Ólafsson vaan joko etunimeä Björn tai koko nimeä Björn Ólafsson. Etunimen painottaminen näkyy myös esimerkiksi puhelinluetteloissa, joissa aakkostus on tehty etunimen mukaan.
Nimi Ólafsson ei ole sukunimi, eikä se periydy sukupolvelta toiselle. Islannissa jälkimmäisen nimen tehtävänä ei ole suvun osoittaminen samalla tavoin kuin meillä, vaan jälkimmäinen nimi kuvaa henkilön suhdetta omiin vanhempiinsa. Jos Ólafin poika Björn Ólafsson saa tyttären nimeltä Anna, tyttären koko nimi ei ole Anna Ólafsson vaan Anna Björnsdóttir. Jos taas Björn Ólafsson saa pojan nimeltä Birkir, pojan koko nimi on Birkir Björnsson. Jälkimmäisen nimen loppuosa -son tai -dóttir kertoo nimenkantajan sukupuolen.
Jälkimmäistä nimeä eli isännimeä sanotaan patronyymiksi, ja se kertoo, kenen poika tai tytär henkilö on. Esimerkiksi jos Karl Magnússon on Jónin isä ja Anna Pálsdóttir on Jónin äiti, pojan koko nimi on Jón Karlsson. Jónin isännimi kertoo, että hän on Karlin poika. Vastaavaa äidinnimeä sanotaan matronyymiksi. Matronyymi on Islannin nimijärjestelmässä mahdollinen vaikkakin harvinainen. Esimerkiksi Anna Pálsdóttirin Helga-tyttären koko nimi voi olla Helga Annasdóttir.
Joitakin vanhoja sukunimiä on kyllä harvoilla käytössä: muun muassa Islannin entinen presidentti on koko nimeltään Kristján Eldjárn. Islantilainen nimijärjestelmä perustuu kuitenkin vanhastaan patronyymeihin ja matronyymeihin. Nykyinen Islannin laki velvoittaakin etunimen lisäksi ihmisiä muodostamaan nimen isän tai äidin nimestä.
Islantilainen nimijärjestelmä tulee ottaa Suomen nimilain nojalla huomioon. Islannin kansalaisella, jolla on kotipaikka Suomessa, on nimittäin nimilain mukaan oikeus vaatia, että hänen nimensä määräytyy Islannin nimijärjestelmän mukaan siten kuin Islannin laissa säädetään. Samoin on kohteliasta käyttää esimerkiksi viestimissä islantilaisesta joko hänen etunimeään, esim. Hjörtur, tai koko nimeään, esim. Hjörtur Haraldsson.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 17.6.2007.