Mikä on kaikkein kaupunkilaisin paikannimi? Olisiko se jokin arvokas kadunnimi, kuten Aleksanterinkatu, joka on keisari Aleksanteri I:n muistoksi annettu kaduille ainakin Helsingissä, Porvoossa, Loviisassa, Lahdessa, Tampereella ja Oulussa? Entä Bulevardi, puiden reunustaman puistokadun nimi, joka muistuttaa mannermaisista vaikutteista? Maamme vanhin Bulevardi on Helsingissä ja saanut nimensä jo 1820-luvulla.
Vai voisiko kaupunkilaisuutta pikemmin edustaa moderni nimi, kuten Helsingin Finlandiapuisto. Puisto on ”uusi taiteen, kulttuurin, tapahtumien ja virkistäytymisen kaupunkikeidas”, joka rakennetaan Töölönlahdelle vuosina 2006–2015.
Mutta ei, kaupunkilaisimman paikannimen tulee olla kaupunkilaisten suussa syntynyt, ei viranomaisten antama ja suunnittelema. Tällainen on Stadi. Nimi on saanut alkunsa Helsingin slangissa, suomen- ja ruotsinkielisen työväestön yhteisessä kielimuodossa, noin sata vuotta sitten. Stadin taustalla on ruotsin kielen kaupunkia merkitsevä sana stad.
1900-luvun puolivälistä lähtien slangi muuttui koko Helsingin seudun nuorisokieleksi. Samalla toinen Helsingin vanha slanginimi Hesa leimautui maalaisten ja muualta muuttaneiden käyttämäksi, kun taas Stadista tuli vahvemmin syntyperäisten oma nimi. – Nimien taustoja on tarkemmin selvittänyt Heikki Paunonen Stadin slangin suursanakirjassa (2000).
Stadi on vahva Helsingin ja helsinkiläisyyden symboli. Monia kiistojakin on käyty siitä, kenellä on oikeus kutsua itseään stadilaiseksi. Toiset ylpeilevät olevansa jopa viidennen polven stadilaisia. Jos maalta tullut kutsuu uutta kotikaupunkiaan Stadiksi, saattaa se närkästyttää ”aitoja stadilaisia”. Toisaalta moni muuttanut välttää Stadin käyttämistä, koska ei katso itsellään olevan oikeutta käyttää paljasjalkaisten nimeä.
Miksi Stadiin liittyy näin vahva tunnelataus? Syytä voi hakea slangin synnystä. Slangin äännepiirteistä monet tulivat ruotsin kielestä. Tyypillisimpiä näistä ovat sananalkuinen kaksoiskonsonantti ja d-äänne, joita ei useimmissa suomalaismurteissa tunnettu mutta jotka sisältyvät Stadi-nimeen.
Maaseudulla syntyneille suomen puhujille nimi oli vaikea äännettäväksi, jolloin nimestä tuli Stati tai Tati. Tämä kuulosti slanginpuhujien korvissa huvittavalta tai jopa ärsyttävältä. Stadi olikin slangisana, joka korosti pääkaupungin uuden kaupunkilaisen kielimuodon ja maaseudun Suomen murteiden välistä eroa. Nimestä tuli näin helsinkiläisen ja kaupunkilaisenkin elämänmuodon näkyvä tunnus.
Nykyiset helsinkiläiset tunnistavat Stadiin liitetyt mielteet ja leikittelevätkin niillä. Muualta muuttaneen mielestä on hauska ”vääntää maalaismaisesti” ja puhua Statista. Ikänsä Helsingissä asunut taas voi humoristisesti asua Tsadissa. Stadissa on siis paljon kerroksia, ja tunteita – aivan kuin kaupungissa itsessään.
Kolumni on julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 5/2008.