Blogin eli verkkopäiväkirjan pitämisestä on tullut viime vuosina yhä yleisempää. Maassamme on laskettu olevan peräti satoja tuhansia blogeja, ja joka päivä julkaistaan tuhansia suomenkielisiä blogitekstejä. Ne on jopa nähty mediakenttää demokratisoivana kansalaisjournalismina.
Millainen kielenkäytön muoto blogi on? Sen päämääränä on usein välittää jonkinlaista tietoa kuten mielipiteitä, tunteita tai asiantuntemusta. Aiheet kattavat kaiken mahdollisen päivän tapahtumista neulemalleihin ja geenitekniikkaan. Sana verkkopäiväkirja johtaa oikeastaan harhaan, koska vain osa blogeista käsittelee kirjoittajan päivittäistä elämää.
Blogilla on yleensä yksi kirjoittaja, jonka henkilökohtainen näkökulma ja tyyli hallitsevat tekstiä. Yksi kirjoittelee epämuodollisesti hetken mielijohteesta, toinen lähestyy asioita virallisemmin ja yleiskielisesti.
Yksittäiset blogitekstit voivat olla mitä vain lyhyistä tokaisuista pitkiin vuodatuksiin. Kokonaisuutena blogeille on yhteistä, että ne koostuvat useista, ajan mittaan kertyvistä teksteistä. Yksi verkkoteksti ei vielä ole blogi.
Blogitekstejä voi yleensä kommentoida, ja niiden ympärille syntyy vilkkaitakin keskusteluja. Blogien pitäjät viittaavat taajaan toistensa kirjoituksiin. Blogien muodostamaa yhteisöä kutsutaan leikillisesti muun muassa blogistaniksi, blogosfääriksi ja blogoslaviaksi.
Blogin määrittelystä keskustellaan verkossa vilkkaasti. Kaikki blogeiksi kutsutut tekstit eivät liity kirjoittajan omaan elämään tai ajankohtaisiin aiheisiin, eikä jokaista voi kommentoida. Osa teksteistä muistuttaa uutisia tai tiedotteita, osa kolumneja, arvosteluja, päiväkirjakatkelmia, mielipidekirjoituksia tai manifesteja. Monissa yhdistetään kuvaa ja kirjoitusta.
Kaikki blogit eivät ole kirjoitettuja asiatekstejä, vaan on myös linkki-, kuva-, video-, runo- ja sarjakuvablogeja. Joidenkin mielestä blogia ei edes kannata pitää omana lajinaan vaan paikkana, jossa tuotetaan kaikenlaisia tekstejä.
Kaiken elävän kielenkäytön tapaan blogi muuttuu ja monipuolistuu jatkuvasti. Poliitikot ja yritykset käyttävät sitä vaikuttamisen välineenä. Myös virastot ovat alkaneet blogata avatakseen väyliä kansalaiskeskustelulle. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuskin on avannut äskettäin oman blogisivustonsa (www.kotus.fi).
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 14.6.2009.