Etunimimuoti pitää itseään yllä. Lapselleen nimeä miettivät eivät halua antaa oman ikäpolvensa muotinimiä, koska ne tuntuvat liian tutuilta ja arkisilta, ja päätyvät valitsemaan uudenlaisia nimiä. Näistä uusista nimistä sitten muodostuu seuraava nimimuoti, ehkä nimenantajien yllätykseksikin. Jos vuoden 2003 nimenantaja haluaisi lapsensa koulussa välttyvän kaimoilta, kannattaisi siis valita vanhempien oman ikäpolven muotinimi. Tytöstä voisi tulla esimerkiksi Sari, Minna tai Jaana, pojasta Jari, Kimmo tai Pasi. Miltä kuulostaisi?
Nykyisen nimimuodin – eikä yksin sen – iskusanoja on kansainvälisyys. Yksi kansainvälisyyteen liittyvä ajatuskanta on, että nimenkantaja voi myöhemmässä elämässään asua ulkomailla ja että hänellä siksi tulee olla sellainen nimi, joka ulkomailla tunnetaan. Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Mahdollisesti kansainvälisyyspyrkimykseen perustuu silloin tällöin esiintyvä nimiasu Micael, jonka suomalainen c-kirjaimen takia hahmottaa vieraan tuntuiseksi, siis ”kansainväliseksi”. Ongelmana kumminkin on, että muissa kielissä käytössä ovat etupäässä aivan muunlaiset asut: ruotsissa Mikael, englannissa ja saksassa Michael, espanjassa Miguel jne.
Kansainvälisyysinnossa unohtuu myös se, että nimensaaja ainakin nimeämishetkellä asuu Suomessa. Jos Julia-nimi äännetään pitkävokaalisesti (juulia), on Suomessa aina selitettävä, että nimi on ”Juulia yhdellä u:lla”. Nico vaatinee aina selityksen (Niko c:llä). Suosittu Sara äännettäneen useimmiten lyhytvokaalisesti sara, mutta edelleen on varmaan niitä, jotka hahmottavat Sara-nimen vierasperäiseksi, siis yhdeksi Saara-nimen kirjoitusasuksi, ja ääntävät nimen sen mukaisesti (saara).
Jos kansainvälisyys katsotaan tavoittelemisen arvoiseksi, sen voi saavuttaa helpomminkin. Monet vakiintuneet etunimemme näet ovat ainakin kirjoitusasultaan samanlaisia (Anna, Paula, Leo) tai lähes samanlaisia (Eeva, Leena, Pauli) kuin vastineensa monissa Euroopan kielissä.
Kannattaakin miettiä, mitä kansainvälisyys oikeastaan on. Jos suomenkielisen suomalaisen nimi ei toimi nimenkantajan synnyinmaassa vaan aiheuttaa oikeinkirjoituksen tai ääntämisen ongelmia, nimeä ei voi pitää aidosti kansainvälisenä. Oikeastaan monet arkiajattelussa tyypillisesti suomalaisina pidetyt nimet ovat hyvinkin vahvasti kansainvälisiä. Tällaisia yhteisestä eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä juontuvia nimiä ovat mm. Katri, Liisa, Maija, Heikki, Matti ja Mikko. Vahvasti eurooppalaiseen nimiperintöön kuuluvat ö:stään huolimatta jopa Kyösti (vrt. Gustav, Gustave ym.) ja Yrjö (vrt. Georg, Georges). Kun näillä nimillä on eri kielissä kunkin kielen äännejärjestelmään sopeutuneet vastineensa, voivat ulkomaille asettuneet suomalaiset Maijat ja Mikot hyvin monissa maissa käyttää kutsumanimenään asuinmaassaan tuttua nimiasua. Siten nämä perisuomalaisina pidetyt nimet ovat todellinen naapurikansoja yhdistävä tekijä.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 15.7.2003.