Olemme kutsuneet vieraita. Meille tulevat Kaija ja Tauno ja Sari ja Jari. Siis kaksi pariskuntaa? Ei, vaan äiti, isä ja heidän kaksi lastaan. Heitä ei voi kuitenkaan niputtaa yhteen sukunimen avulla, sillä vain Tauno-isällä ja lapsilla on yhteinen sukunimi. Äiti Kaija sen sijaan on pitänyt alkuperäisen sukunimensä.
Periaatteessa kai voisi sanoa: ”Meille tulevat Virtaset ja Kaija.” Mutta sekään ei antaisi oikeaa kuvaa siitä, että myös Kaija kuuluu samaan perheeseen. Perheen nimittäminen yksinkertaisesti Virtasiksi tuntuu sekin epätarkalta. Välillä yritän sanoa lyhyemmin: ”Sitten lauantaina, kun Kaija ja Tauno tulevat.” Mutta silloin lapseni kysyvät, eivätkö Sari ja Jari tulekaan. Ei siis auta kuin luetella joka kerran kaikki perheenjäsenet.
Joulukortteja lähettäessä samantapaiset nimiongelmat ovat erityisen ajankohtaisia. Korttiin ei ehkä mahdu kaikkia nimiä, tai kortin lähettäjä ei muista niitä kaikkia.
Yksi ratkaisu monen sukunimen ongelmaan on perheineen-sana. Niinpä lähetän kortin Hanna Lahtiselle perheineen – yksinhuoltajan perheeseen kuuluu useita lapsia, joilla on eri sukunimet. Jos ei tiedä sukunimeä, voi myös kirjoittaa pelkän etunimen, esimerkiksi Jaana Jantunen ja Arto tai Tuula Toivola ja Pentti Pesonen sekä Jenna.
Perheineen on kätevä myös, jos ei muista kaikkien perheenjäsenten etunimiä: Pirjo ja Heikki Lahtinen perheineen tai Kaija Peltola ja Tauno Virtanen perheineen. Jos nimeltä mainitsemattomat ovat mainittujen yhteisiä lapsia, perheineen-sanan tilalle sopii lapsineen. Myös ja- tai sekä-sanaa voi käyttää: Tiina Mäkelä ja Jussi Jokinen sekä kaksoset. Perhetilanteen mukaisesti eri tapoja voi yhdistellä ja kirjoittaa esimerkiksi Jaana Jokinen lapsineen sekä Matti Virtanen.
Jos perheellä on yhteinen sukunimi, korttiin voi kirjoittaa pelkän sukunimen: Lahtiset tai Lahtisen perhe. Jos haluaa hienostella tai laskea hieman leikkiä, voi kirjoittaa myös herrasväki Lahtinen tai Lahtisen herrasväki.
Mahdollisuuksien mukaan on toki kohteliasta kirjoittaa näkyviin kaikkien kortin saajien nimet. Ne voi yksinkertaisesti luetella järjestyksessä (Kaija Peltola, Tauno, Sari ja Jari Virtanen) tai sitten kirjoittaa kortin ensimmäiselle riville etunimet Kaija, Tauno, Sari ja Jari ja toiselle riville sukunimet samassa järjestyksessä, siis Peltola ja Virtanen. Tämä tapa sopii silloinkin, kun ei ole ihan varma, kumman vanhemman sukunimi lapsilla on.
Jutun nimet ovat keksittyjä, mutta ilmiö on todellinen. Ihmekö, että moni jättää kortit kirjoittamatta ja tyytyy sähköiseen joulutervehdykseen! Itse olen tyytyväinen, kun lopulta saan kirjoittaa yksin asuvan ystäväni korttiin vain yhden etu- ja yhden sukunimen.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 20.12.2000.