Suomessa vietettiin syyskuussa valtakunnallista jokamiehenoikeuksien päivää. Jokamiehenoikeudet ovat Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ainutlaatuinen järjestelmä. Ilmauksella on oma vakiintunut merkityksensä, ja se on käsite. Kyse ei ole mistä tahansa oikeuksista, vaan suhteesta luontoon: kansalaiset voivat esimerkiksi poimia marjoja tai samoilla toisen omistamassa metsässä.
Yhdyssanan alun jokamies on jo sinänsä yhdyssana, jolla on eriytynyt merkityksensä ”jokainen, tavallinen ihminen”. Olemme ehkä joskus etsineet jokamiehen vaatepartta tai hakeneet ohjeita Jokanaisen niksikirjasta. Näissä esimerkeissä kaikkia osia ei kuitenkaan kirjoiteta yhteen, koska viimeinen osa ei kuulu kiinteästi käsitteeseen, vaan se on vaihdettavissa.
Yleensähän taipumattomat määritteet kirjoitetaan pääsanastaan erilleen, kuten joka vuosi, viime kerralla, koko ajan, ensi hätään. Jos niiden avulla johdetaan adjektiivi, kirjoitetaan osat kuitenkin yhteen: jokaviikkoinen, viimekertainen, kokopäiväinen.
Rajatapauksena on vaikkapa sana kokoillanelokuva. Se tarkoittaa elokuvaa, joka on melko pitkä, ainakin parin tunnin mittainen. Sanakirjassa se on vain muodossa kokoillan elokuva, mutta haku Googlesta osoitti, että kokonaan yhteen kirjoitettu muotokaan ei ole harvinainen. Erikseen kirjoittamista puoltaisi se, että näin sana elokuva erottuu paremmin tekstin kokonaisuudesta. Asian voi hahmottaa myös niin, että kokoillan on tässä yhteydessä merkitykseltään lähellä adjektiivia, joka määrittää pääsanaansa. Samantapaisia on muitakin, kuten kokosivun juttu.
On myös sellaisia ilmaisuja, jotka voidaan kirjoittaa joko kokonaan yhteen tai erikseen. Jokapaikanhöylä hoitaa suvereenisti erilaisia tehtäviä. Monet haluavat jalkaansa jokasäänsaappaat, kun ensimmäiset räntäsateet riepottelevat luontoa ja kadunkulkijaa. Näissä esimerkeissä joka-pronomini ei muodosta vakiintunutta käsitettä sitä seuraavan sanan kanssa (joka paikka, joka sää), mutta kokonaisuutena ilmaus voidaan hahmottaa yhdyssanaksi.
Kirjoitus on julkaistu Kuukauden kielijuttu -palstalla lokakuussa 2005.