Kauraleseet keittiön kaapissa ja epikriisi tiskipöydällä auki repäistyssä kuoressaan. Monenlaiset näkökulmat kohtaavat: kaurapuuron keittoon sekoittuu tensor fasciae lataen aristelu ja täsmätieto siitäkin mitä ei ole: ei kuitenkaan merkittäviä lonkan ulkorotaattorilihasten myofaskiaalikipuja.
Puurokin siinä hämmentyy.
Tekstien tuottamaa todellisuutta tämäkin.
Hoitotiivistelmä, hoitoyhteenveto, loppuarviointi, loppulausunto, epikriisieli sairauskertomus, konsultaatio, B-lausunto, lääkemääräys, laboratorio- ym. asiakirjat. Lääkärin näkökulmasta nämä ovat ammatti-ihmisten välisiä tiedonsiirron välineitä.
Minua pohdituttaa, millä kielen ja mielen keinoin lääkärin hoitoteksti liittyy toisaalta osaksi puuronkeittoa, jokapäiväistä elämäämme, ja toisaalta osaksi arkista hoitoketjua, tekstien ketjua ja ketjuja ja/tai verkostoja. Pohdituttaa myös se, miten tekstiä tulkitsee toisaalta hoitoa antava ja toisaalta hoitoa saava, joka saa sen käsiinsä useimmiten vain pyytäessään. Kyseessähän on teksti, jolla kulloisenkin näkökulman mukaan on monta tehtävää: sen on mm. määrä ohjata hoitajan toimintaa ja olla hoidon muistiinpano mutta samalla se vaikuttaa hoidettavaan, joka on sen kohteena tai mahdollisesti toimijanakin.
Mainittuja tekstejä laaditaan useimmiten rutiininomaisesti niin, että olennaisin fakta tulee kirjatuksi. Ei siinä sen kummemmin kielentutkijan tavoin ajatella tekstiä tekstuaalisena oliona. Hoitoon liittyvien tekstien ammatillisesti arkisista itsestäänselvyyksistä voi asiakkaan (potilaan) arjessa tulla ainutkertaisia kokemuksia, ja tekstit voivat rytmittää jokapäiväistä elämää – jopa järisyttäen.
Tässä kielelliseen tekoon – esimerkiksi erikoislääkärin konsultaatioon – on yhtenä syynä esimerkiksi yleislääkärin lähete ja teon yhtenä yhtenä seurauksena yleislääkärin toimenpide.
Helpointa on tarttua sanastoon. Lääkärilatina ammattitermeineen on ammattiyhteyksissä yksiselitteinen ja tarpeellinenkin. Sanasto on käännettävissä maallikolle. Toinen asia on, kuka kääntää ja millä ajalla. Vieraskieliseltä tuntuva teksti usein jää ainoaksi muistiinpanoksi, johon voi myöhemmin rauhassa palata: Voimakkain palpaatioaristus vasemmalla trochanter-alueella, lievää piriformiksen kireyttä tai distaalista triggerikipua.
Herää lisää kysymyksiä: Millaisia tarinoita hoitoteksteissä kerrotaan? Miten instituution käytänne murtuu arjessa? Miten ei-ammatillinen arkirituaali kohtaa ammatillisen arkirituaalin, millainen on arki ja ammatti tekstin luomana ”todellisuutena”?
Terveydenhuollon on todettu usein toimivan kontrollin instituutiona. Hoidon sivuvaikutusten on todettu toimivan hoidon generaattorina ja lisäävän palvelujen kysyntää. Kun laboratorio- ym. tietoihin nojaudutaan irrallaan ilman kontekstia ja tuntematta tai selvittämättä asiakkaan kokonaistilannetta, asiakas usein 10–15 minuutissa medikaalistuu tai medikaalistetaan. Kokemus manipulatiivisesta kohtelusta ja annettuudesta – jumalallisuudesta – syntyy näkökulmasta, että kliinisyyttä ja tiukkaa oppia näyttöön perustuvasta lääketieteestä ei voi koskaan kyseenalaistaa. Tilanteista ja kohtaamisista syntyvät tekstit saattavat näyttäytyä tällöin liturgisina, varsinkin jos teksti on leimattu ahdistavalla tai vapauttavalla diagnoosilla.
Ammattinäkökulman voin kääntää nurin, jolloin lääkäripuhe kääntyy asiakkaan tarkastelun kohteeksi ja lääkärin lausuntotekstistä tulee asiakkaan kohde. Tutkijana voin kyseenalaistaa jokaisen vihjeenkin tai vihjeeksi tulkittavissa olevan manipulatiivisuuteen viittaavan ilmaisun.
Hoitava lääkärin kirjaa välittömän havainnointinsa potilaasta, potilaan kertomat tosiasiat, jotka voidaan tarkistaa, ja potilaan päätelmät. Syntyvä teksti on lääkärin tulkintaa ja valintaa potilaan kertomasta ja hoitavan lääkärin suora, mutta erehtyvä käsitys tutkittavasta. Miten tämä vaikuttaa, kun asiantuntijalääkäri tarkastelee tekstejä valmistellessaan etuuspäätöksiä?
Mikäli hyötyisi injisoinnista vain osittain voisi sen uusia muutaman viikon päästä, jolloin voisi harkita myös muiden kyseisen alueen lihasten triggereidenpuudutuksia.
Tekstiuskovaisina olemme paljon haltijoiden käsissä. Jokapäiväinen elämämme on paljolti tekstien vallassa.
Pakina on esitetty Ylen Radio 1:ssä 20.7. ja 21.7.2007.