Viime kesän dramaattisten sadetulvien aikaan pääsi puhdistamattomia jätevesiä vesistöön. Eräiden uimarantojenkin vesiin valui niin paljon ravinteita – tätä sanaa nyt käytetään –, että rannat joutuivat uimakieltoon. Tiedetään myös, että vesien ravinnepitoisuus ja ravinnekuorma aiheuttavat rehevöitymistä.
Monet sanat ovat yhteydestä riippumatta merkitykseltään joko myönteisiä tai kielteisiä. Ravinne – samoin kuin rehevä – on yleensä myönteinen sana. Siksi uutinen rantojen joutumisesta uimakieltoon ravinteiden takia kuulosti ristiriitaiselta: miten niin myönteinen sana voi aiheuttaa niin pahoja asioita?
Ravinne-sana on saanut pahan leiman vasta niin äskettäin, että sanakirjoissakin merkitykseksi esitetään vain ’kasvin ravintoaine’. Kunnon viherpeukalo hoitaa kasveja rakkaudella ja ravinteilla. Ravinteiden lisäämisen takia rehevöitynyt ruusupensas on myönteinen asia, ravinteiden lisääntymisen takia rehevöitynyt järvi sen sijaan huono.
Ravinne kuulostaa kovin sievistelevältä sanalta siihen nähden, millaisia pökäleitä nähtiin uiskentelemassa uimakieltoon joutuneen rannan vesissä. Mutta luontoa saastuttavien aineiden ja ilmiöiden nimittämisessä on muutenkin jo pitkään pyritty peittelemään ongelmia: Saaste, lika ja jäte korvataan mielellään esimerkiksi epäpuhtaus-sanalla; ilman epäpuhtaus kuulostaa kaiketi puhtaammalta ja vaarattomammalta kuin ilmansaaste. Saastelaskeuman sijasta puhutaan nykyään pelkästään laskeumasta.
Pääasia on häivytetty myös ilmauksessa vesien kuormittaminen; kuormittaahan voidaan monenlaisilla asioilla. Sama tarkoituksellinen epämääräisyys leimaa jäädä-verbin johdosta jäämä; torjunta-aineiden jäämiä on muun muassa hedelmissä. Neutraalin päästää-verbin viattomalla johdoksella päästö yritetään samoin peitellä sitä vakavaa asiaa, että luontoon on päässyt haitallisia aineita.
Jätteiden peittelyn taitavuutta saatoin seurata läheltä parikymmentä vuotta sitten, kun ongelmajätteiden käsittelylaitosta puuhattiin Riihimäelle.
Huima merkityksenkehitys on ollut vahvasti myönteisellä verbillä rikastua. Perusmerkityksensä lisäksi sitä on jo vanhastaan käytetty tekniikan alalla merkityksessä ’saostua (metalliseoksesta) erilleen, puhdistua, pelkistyä’. Tämä merkitys taas on nuljahtanut suorastaan päälaelleen ilmauksessa ”ravintoketjuihin rikastuneet myrkyt”.
Jätteiden peittelyn taitavuutta saatoin seurata läheltä parikymmentä vuotta sitten, kun ongelmajätteiden käsittelylaitosta puuhattiin Riihimäelle. Koska asukkaat eivät olleet kovin ihastuneita suunnitelmasta, heitä piti suostutella. Se tehtiin kielen avulla, sieventämällä laitoksen nimeä: ongelmajätelaitos lyheni tiedotuksessa vaivihkaa ongelmalaitokseksi. Näin päästiin likaisista, haisevista ja – mikä pahinta – vaarallisista jätteistä.
Mutta edelleen kaihersi sana ongelma. Niinpä lyhennettiin lisää, ja yhä useammin alkoi näkyä pelkkää o-laitosta; senhän saattoi lukea vaikka ”nollalaitokseksi”. Lopulta laitoshankkeessa tehtiin varsinainen löytö, vahvan myönteisiä ja puhtaita mielikuvia herättävä eko-alku, joka liitettiin kemia-sanaan: ekokemia (myöhemmin Ekokem). Näin saatiin aikaan mielikuva, että laitos suojelee ympäristöä kemiallisen huipputekniikan avulla tieteellisen turvallisesti. – Ja laitos tuli kaupunkiin.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.9.2004.