Ilmastonmuutos on varmasti tämän vuoden yleisimpiä puheen- ja huolenaiheita sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutoksen seurauksista tietävät nyt muutkin kuin asiantuntijat; siihen liittyvistä asioista on tullut valtavirtaa. Kansalaisia kutsutaan ilmastotalkoisiin eli muuttamaan elämäntapojaan niin, että energiaa kuluisi vähemmän ja ilmastonmuutos ja siihen liittyvä maapallon lämpeneminen ainakin hidastuisivat. Talkoisiin kuuluu, että ilmastoherätyksen kokenut tekee edes pieniä ympäristötekoja, käyttää esimerkiksi energiansäästölamppuja.
Ilmastonmuutos ja sen herättämät uhkakuvat liittyvät myös sanoihin, joita olen nimittänyt katastrofisanoiksi (”katastrofit laajentavat sanavarastoamme”). Tällaisia on esimerkiksi tsunami, joka oli lähinnä maantieteen ammattitermi, ennen kuin se onnettomuuden myötä ja tiedotusvälineiden kautta tuli kaiken kansan sanaksi. Nyt tsunami on mukana yleiskieltä kuvaavassa Kielitoimiston sanakirjassa (2006) eikä vain oppi- ja tietokirjoissa.
Pienehkön piirin sanoja on ollut myös äärevä, jonka itse muistan vuosien takaisista luonnon- ja maantieteen oppikirjoista. Niissä on kerrottu vaikkapa erämaan äärevistä oloista, kuten kylmistä öistä, kuumista päivistä ja äärimmäisestä kuivuudesta, joissa vain niihin sopeutuneet kasvit voivat viihtyä.
Viime vuosina äärevä on ollut esillä uutisissa, kun on kerrottu sääilmiöiden äärevöityvän. Seuraava esimerkki on YLEn verkkouutisista vuodelta 2005: ”Suomen ilmasto on selvästi muuttumassa ilmastonmuutoksen myötä, uskovat tutkijat. Lämpötila nousee kaikkina vuodenaikoina ja erityisesti ilmaston äärevyys eli sen ääri-ilmiöt yleistyvät. Lämpötilan nousun myötä sademäärä kasvaa, ja sateiden uskotaan tulevan usein rajuina ukkossateina.”
Sanat äärevä ja äärevyys on nyt katsottu niin yleisiksi, että ne ovat tulossa hakusanoiksi seuraavaan Kielitoimiston sanakirjan versioon. Siitä voi aikanaan tarkistaa, että äärevä tarkoittaa sellaista, jossa on jyrkästi toisistaan poikkeavat ääripäät. Sekä äärevää että äärevyyttä käytetään varsinkin kuvaamaan ilmasto-oloja, mutta varsinaisia erikoisalan termejä ne eivät ole.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 5/2007.