Suomessa on kymmenisen vuotta vallinnut murrebuumi, eikä siinä näy voipumisen merkkejä. Lounaismurteella kirjoittavan Heli Laaksosen runot ja Sinikka Nopolan hämäläisyydet puhuttelevat yli murrerajojen. Heidän kirjansa ovat jopa bestsellereitä. Kaunokirjallisuudessa on aiemminkin hyödynnetty murteita, mutta uusin aalto, tämä murrebuumiksi nimetty, innosti ”kääntämään” olemassa olevia tekstejä aina sarjakuvista Raamattuun paikallismurteille ja stadin slangiksi.
Suomen kieleen on tämän innostuksen myötä syntynyt sellaisia uudissanoja kuin murrentaa, slangintaa, stadintaa. Tunnetaan jopa ammattinimike – tai ainakin toimenkuva – stadintaja.
Myös yleiskieleen on omaksuttu yksittäisiä murresanoja ja -muotoja. Länsisuomalaisenkin suusta putkahtaa aika usein itäinen mie, ja sellaiset kaakkoishämäläisyydet kuin kaa ja iskä ovat levinneet ympäri maan. Itäsuomalaisittain d:ttömät ahistaa ja ahistus ovat päässeet kirjoitettuunkin kieleen; monessa yhteydessä ne tuntuvatkin erityisen ilmaisuvoimaisilta: ”Ahistaa, kuristaa, puristaa, kaiken takana on gradu!” (Opiskelijoiden lehdestä.)
Murrealueiden rajat näyttäisi ylittäneen myös sanan itse muoto ite. Se ei kuitenkaan ole ”puhdasta” murretta, kuten ihte, itte, isse ja ihe. Viimeksi mainittu on tunnettu myös Vermlannin metsäsuomalaisten keskuudessa – siellä sana Ihe-Herra tarkoitti ’jumalaa’. Pikemminkin ite on yleisesti puhekieleen, eri murteisiinkin, omaksuttu muoto. Ite on kelpuutettu nimen osaksi erilaisiin paikallisiin (Myö ite) ja kansallisiinkin hankkeisiin. Jälkimmäisiä ovat muun muassa sydäntauteja poteville organisoidut itsehoito- eli ITE-ryhmät. Ite esiintyy jopa väitöskirjan nimessä, vaikkakin sitaattina: ”Ite pitää keksiä se juttu”. Kyseessä on tutkimus kuvataidekasvatuksen ja kasvatettavan kohtaamisesta.
Kulttuurielämän puolelta on opittu tuntemaan myös kansantaiteen muoto ITE-taide, jolla on Kaustisella oma instituuttinsakin. Tämä ITE on alun perin lyhenne sanoista itse tehty elämä, mutta se viittaa myös itse-sanaan, ITE-taiteilijathan ovat itse oppineita. Vaikka heillä ei ole alan koulutusta, heillä on sitäkin enemmän luovuutta, joka purkautuu milloin patsaspuiston pystyttämiseen, milloin vaikkapa vanhan amerikanraudan entistämiseen. ITE-taiteilija on usein persoona, joka toteuttaa taiteellista kutsumustaan koko elämäntavallaan.
Ihanaa, että on paikallista kulttuuria ja paikallista kieltä ja että niitä arvostetaan. Aika ihana on myös sana murrebuumi, jossa nivoutuvat yhteen suomalainen perinne ja kansainvälinen lainasana. Jos joku on toista mieltä, niin puhuahan voi myös murremuodista tai murreaallosta.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 2/2004.