Elokuva-arvostelua lukiessani törmään sanaan pahis. Asiayhteyden perusteella ymmärrän, että sana tarkoittaa suunnilleen samaa kuin konna, roisto tai antisankari, siis sitä hahmoa, joka usein on positiivista sankaria ristiriitaisempi ja kiinnostavampi. Kun hämmästelen ääneen uutta sanaa, saan heti nuoremmiltani kuulla, että ilmaushan on ikivanha. Puhekielestä se on kuitenkin vasta siirtynyt kirjoitettuun kieleen, joskaan ei sen virallisimpaan tyyliin.
Pahis on muodostettu sananlopun -is avulla. Slangissa ja nuortenkielessä tällaiset sanat ovat tuiki tavallisia. Yleiskielessä tyyppi on kuitenkin suhteellisen uusi, mitä todistaa muun muassa se, että 50–60-luvun vaihteessa ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa sen edustajia on vain jokunen, esimerkiksi lainasana funkis, jota sitäkin luonnehditaan puhekieliseksi. Suomen kielen perussanakirjassa is-loppuisia sanoja on jo paljon. Osa niistä on hyvinkin slanginomaisia, kuten vaikkapa depis (depressio), osa melko yleiskielisiltä kuulostavia, esimerkiksi julkkis. Se on aikoinaan muodostettu ruotsin kändis-sanan mukaan, ja ruotsin sanatyyppi on muutenkin ollut mallina meikäläiselle. Tyypin kotiutumista on myös auttanut sen vaivaton sulautuminen suomen taivutusjärjestelmään, onhan samoin taipuvia sanoja niin omaperäisissä (varis) kuin lainasanoissakin (tennis).Varsinkin yhdyssanoja lyhennellään is-lopun avulla. Lentopallosta tulee lentis, paitapuserosta paitis, Ryhmäteatterista Ryhmis ja niin edelleen.
Toisten mielestä nämä sanat ovat mukavia ja rentoja, toisia ne taas ärsyttävät. Kun pesäpalloon muutama vuosi sitten otettiin sarja nimeltä superpesis, tuli Kielitoimistoon runsaasti valituksia kansallispelimme ja koko kielemme pilaamisesta. Tarkkuutta menetetäänkin, kun yhdyssanan loppu katoaa, mutta yllättävän harvoin siitä on ymmärtämisen kannalta haittaa. Asia tulee selväksi, kun puhuu roskiksesta, vaikkei tarkkaan tietäisikään, onko kyseessä roskakori vai roskalaatikko.
Läheskään aina is-sanan takana ei ole yhdyssanaa eikä muutenkaan ihan selvää yhtä sanaa. Vaikka sanan kovis lähtö muotona voidaan pitää kovanaamaa, niin esimerkiksi herkkää tyyppiä tarkoittava herkkis on saatu pelkästä herkkä-adjektiivista. Tähän ryhmään kuuluu pahiksemmekin, jonka rinnalla ainakin puhekielessä jo elää myös hyvää edustava hahmo, hyvis.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 1/1999.