Helsingin Sanomissa oli joitakin aikoja sitten otsikko ”Kiinan tehtaiden joukossa on myös pahoja hikipajoja”. Mikä on hikipaja? Sana lienee vieras monelle muullekin kuin minulle.
Hikipaja on suora käännös englannin sanasta sweatshop, jota Oxford English Dictionary -sanakirjan mukaan on käytetty jo yli sata vuotta sitten. Tuolloin sillä tarkoitettiin asuinrakennuksessa olevaa työpajaa, jossa tehtiin pienellä palkalla kovaa työtä.
Nykyajan ”hikipaja” sijaitsee usein kehitysmaassa. Työntekijöitä ei vain hiosteta, painosteta yhä suurempiin ponnistuksiin ja parempiin tuloksiin, vaan heistä otetaan kaikki irti: työpäivä on pitkä, palkka huono, työolot kurjat, työturvallisuudesta ei piitata, järjestäytymistä ei sallita.
Kuvaako hikipaja osuvasti tarkoittamaansa – ei kovin tarkkarajaista – käsitettä? Asiasta on vastikään keskusteltu vilkkaasti kääntäjien verkkopalstalla. Jotkut sanovat, että hikipaja ei ole sen huonompi sana kuin alkuperäinen englanninkielinenkään ilmaus. Joidenkin mielestä hikipaja on jo vakiintunut – ainakin kehitysyhteistyö- ja kansalaisjärjestöissä toimivien kieleen. Osa kääntäjistä on sitä mieltä, että sana ”tökkii”, on kömpelö ja kuulostaa tahattoman koomiselta. Hikipaja kuvaa käsitettään kapeasti: syntyy mielikuva hiki päässä ahkeroimisesta, mutta jää ilmaisematta työntekijän hyväksikäyttö.
Mikä sitten olisi parempi sana: olennaisen ilmaiseva, oikeita mielleyhtymiä herättävä, selittämättä avautuva, erilaisiin yhteyksiin soveltuva? Vaatimukset eivät ole vähäiset, eikä niitä ole helppo täyttää. Kääntäjien keskustelupalstalla tuli esiin joitakin ehdokkaita.
Englantilais-ruotsalainen sanakirja selittää sweatshop-sanan tarkoittavan työpaikkaa, jossa maksetaan nälkäpalkkaa (ja jossa on ala-arvoiset olot). Jossain onkin käytetty nimitystä nälkäpalkkapaja. Sana sopisi varmaan työntekijän näkökulmasta kuvaamaan myös niitä monia teollisuusmaiden työpaikkoja, jotka tarjoavat huonosti palkattua ja epävarmaa osa-aikatyötä.
Sana paja tuo mieleen pienehkön käsityö- tai korjausverstaan (korupaja, savipaja, proteesipaja). Nykyajan ”hikipaja” on kuitenkin usein suuri tehdas, kuten on myös konepaja. Sana paja ei ehkä kuitenkaan herätä oikeita mielikuvia, joten erään kääntäjän ehdotus sweatshop-sanan vastineeksi on orjafirma. Työntekijät ovat orjia, firman omistajan mielivallasta riippuvaisia.
Englantilais-suomalainen sanakirja selittää sweatshopin työväkeä riistäväksi työpajaksi tai tehtaaksi. Tältä kannalta mahdollinen nimitys olisi siten riistofirma (tai riistoyritys), joka sai myös kääntäjien listalla kannatusta. Se tosin ei ole sävyltään neutraali ilmaus – kuten eivät muutkaan ehdokkaat. Sanaan riistofirma sisältyy kuitenkin sekä hyväksikäytön että itsekkään hyödyntavoittelun merkitys. Samanlainen sisältö on sanoissa riistokalastus ja riistoviljely sekä riistokapitalismi, jossa kajahtaa myös vanha kunnon luokkakantaisuus.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 17.2.2004.