Helsingin seudulle satoi tänä vuonna paljon lunta jo marraskuun alussa. Tämä ihme ylitti uutiskynnyksen: televisiouutisista saatiin kuulla, että varkaisen lumen ansiosta hiihtourat on avattu poikkeuksellisen aikaisin.
Sanaa hiihtoura on tähän asti käytetty eri tarkoituksessa, nimittäin puhuttaessa vaikkapa suomalaisurheilijoiden menestyksekkäästä hiihtourasta. Nyt asiayhteys paljasti, että sanalla tarkoitettiin latua. Sana latu ei kuitenkaan tiedottajan mielestä ilmeisesti kertonut kyllin täsmällisesti sitä, että ulkoilualueelle tavallisen ladun viereen oli avattu myös luistelutyyliä käyttäville sopiva väylä.
Kun luistelutyyli 80-luvulla yleistyi, pohdittiin pitkään, miten erottaa toisistaan vanha ja uusi hiihtotapa. Perinteinen ja vapaa tyyli, latuhiihto ja luisteluhiihto, ovat nyt vakiintuneet käyttöön, ja aikoinaan ruotsin kielestä lainattu vuorotahtia kuvaileva diagonaalityyli on unohtunut. Uusi tyyli on tuonut myös uudet välineet: meillä on luistelusukset – mutta toisaalta myös hiihtoluistimet, jotka yleistynevät uuden lajin matka- tai retkiluistelun myötä. Kun luistella voi myös rullilla ja rullasuksilla hiihdellä, ja nykyään sauvakävelyn harrastajat sauvovat suksittakin, saakin olla tarkkana, mihin sanoilla milloinkin viitataan.
Talviurheilu on siis kehittyessään tuonut paljon uudissanoja. Vanhoistakin monet, kuten höylääminen, ovat saaneet uuden merkityksen: latuja höylätään; rinteitä taas tampataan. Kaikille eivät kuitenkaan kelpaa valmiit rinteet. Jännittävämmän kokemuksen antaa off-piste. Tässä yhteydessä sanalla piste ei ole mitään tekemistä suomen samannäköisen sanan kanssa, vaan sana tulee ranskasta. Off-piste tarkoittaa kunnostetun rinteen ulkopuolista rinnettä.
Umpihankeilua
Luonnonmukaisuus on valttia murtomaahiihdonkin eli murtsikan eli maastohiihdon harrastajien parissa. Trenditietoisimmat harrastavat nimittäin eksoottista lajia, josta on käytössä termi off track skiing. Hieno nimi kätkee suomalaisten vanhastaan taitaman hangessa puusuksilla hiihtelyn, jota jo esi-isämme harjoittivat lylyä lykkiessään ja jota nyt nimitetään umpihankihiihdoksi eli umpihankeiluksi. Se on varmaan vapaista vapainta tyyliä, runoilihan Aaro Hellaakoskikin jo yli viisikymmentä vuotta sitten: ”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.”
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 6/1998.