Etu- ja sukunimiä voidaan käyttää paitsi yksilöimään ihmisiä myös viittaamaan heidän ominaisuuksiinsa. Jos kutsumme jotakuta ruuneperiksi, emme välttämättä tarkoita, että hänen nimensä olisi Runeberg. Haluamme ehkä vain ilmaista, että hän puhuu mielestämme sujuvasti.
Monien kuvailmausten merkitys on melko kiteytynyt. Kun jotakin ymmärtääkseen ei tarvitse olla mikään einstein, ymmärrämme, että vaatimatonkin älykkyys riittää. Jos puhutaan paikallisesta pavarottista, viittauksen kohteena on mieslaulaja, joka luultavimmin laulaa korkealta ja kovaa. Auervaaraksi nimeämämme puolestaan huijaa naisia, minkä ehtii.
Myös seuraavat ilmaukset tulkitsemme todennäköisesti aika samansuuntaisesti:
Kun isännöitsijä sitten tuli taloyhtiön pikkuhitlerit kannoillaan…
Mukaan pääsevät kaikki kaappimozartit, peräkammarin einoleinot ja autotallirembrantit.
Toivottavasti pikkupicasso nyt jättää seinät rauhaan.
Usein kuvailmauksen lähteenä on julkisuuden henkilö, joka tunnetaan tietyn erityispiirteensä vuoksi. Kaikkien kuvailmausten taustalla ei kuitenkaan ole yksittäistä ihmistä. Tavallisuutta korostettaessa käytetään mahdollisimman tavallisia nimiä, jotka liittyvät pikemminkin ihmismassoihin kuin yksittäisiin ihmisiin.
Tavalliset virtaset maksavat tuloveroa yli 30 %.
90 % valtion liikuntabudjetista osoitetaan niin sanotusti matti- ja maijameikäläisen liikuntaan.
Suurin osa suomenruotsalaisista on aina ollut tavallisia janssoneita.
Medelsvensson lämpenee eurolle.
Kuvailmauksen lähde voi myös olla mielikuvituksen tuotetta – joko kokonaan tai osittain.
Tiedätkö, kuka on Kainuun casanova?
Naisetkin voivat olla ns. donjuantyyppiä.
Superrikkailta voitaisiin periä robinhoodvero.
Sitten on vielä pätkätyöläiset, nuo työelämän tarzanit.
Vapauttakaa sisäiset pepit ja peterpanit – ei isoksi, ei aikuiseksi.
Kuvailmauksiin voidaan kiteyttää kokonaisia tarinoita, ja ne viestivät parhaimmillaan monia asioita yhtä aikaa. Monimerkityksisyytensä vuoksi kuvailmaukset voivat myös hämmentää, jos lukija ei osaa varmaksi päätellä, mihin ominaisuuteen kirjoittaja haluaa viitata.
Ovatko jazzmuusikot aikamme sibeliuksia?
Kirjoitus on julkaistu Kuukauden kielijuttu -palstalla toukokuussa 2009.