Valtaosa suomen kielen uudissanoista on huomiota herättämättömiä, käyttökelpoisia yhdyssanoja (verkkoyhteisöpalvelu) tai arkisenpuoleisia ja siksi joitakuita ärsyttäviäkin lainasanaväännöksiä (feissaus). Runsaasti on myös asiallisia mutta kuivahkoja hallintosanoja (alueellistaa) tai merkitykseltään hämäriä, jopa sietämättömän hämääviä virkakielen ilmaisuja (valtionhallinnon tuottavuusohjelma).
Sanat heijastavat aikaa ja tapahtumia. Maailmanlaajuinen talouskriisi synnyttää ahdistavia sanoja (luottolama), yhä uudestaan puhkeavat sotilastoimet vielä ahdistavampia kiertoilmauksia (”kyseessä ei ole hyökkäys vaan puolustuksellinen toimenpide”).
Näiden sanaryhmien joukosta erottuvat kevyempään tyylilajiin kuuluvat, hilpeyttä tai kiihtymystä synnyttävät värikkäät uudisilmaukset, joihin tiedotusvälineet mielellään tarttuvat ja joita ne edelleen levittävät. Viime vuoden lopussa tällainen sana oli apinaenglanti, tämän vuoden alussa glamourkissa.
Puoluejohtaja Jutta Urpilainen loikoili iltapäivälehden uudenvuodennumeron kuvassa puettuna glamourkissaksi. Verkkosukat ja viettelevät vaatteen nostattivat lukijoiden tunteita, joita myös muiden lehtien toimittajat hanakasti kysyivät. Joidenkin mielestä kyseessä oli rohkea, toisten mielestä uskottavuutta murentava siirto – mutta kai sen voi tulkita myös silkaksi leikiksi ja viihdyttämiseksi.
Entä sana glamourkissa? Se viittaa ylelliseen kimallukseen, salaperäisyyteen ja seurapiireihin, mutta hauskasti myös tunnetun Cats-musikaalin hahmoon nimeltä Grizabella, the Glamour Cat.
Vuodenvaihteen jymyuutinen – jonka paljastuminen keräsi television pääuutisten ääreen ennätysyleisön – oli eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön yllättävä avioituminen. Jälkeenpäin aamutelevision lähetyksessä hääuutista kommentoitaessa Niinistöä nimitettiin mediaeläimeksi.
Eläimeksi nimitteleminen voisi olla loukkaavaakin, mutta ainakin sanaa käyttänyt kirjailija Anja Snellman kertoi sen kuvastavan ihailua. Niinistö toimii ”kuin kissa” tiedotusvälineitä harhauttaen ja niitä mielensä mukaan ohjaillen. Tätä oli osoittanut se, ettei julkisuuteen ollut tihkunut mitään tietoja pariskunnan kahden vuoden seurustelusta.
Palataan vielä apinaenglantiin, joka kiihdytti tunteita viime vuoden lopussa. Ennenkin julkisuudessa tyyli- ja tapakonsulttina esiintynyt Lenita Airisto haukkui junttimaisia miespoliitikkoja, jotka antavat Suomesta maailmalla huonon kuvan juopottelunsa ja puhumansa apinaenglannin vuoksi.
Airistoa puolestaan moitittiin tämän sanan käytöstä: se loukkasi sekä viattomia luontokappaleita että vieraita kieliä sentään puhuvia ja siksi arvostettavia suomalaisia; monethan eivät puhu mitään vaan vaikenevat kaikilla kielillään. Sanan keksijä riensi selittämään, ettei hän ollut tarkoittanut ääntämystä vaan niin suppeaa kielitaitoa, että sillä ei selviä kansainvälisissä yhteyksissä, sanavarasto ja kielioppi kun ovat tyyliä ”me Tarzan, you Jane”. Apinaenglanti on siis samaa kuin Tarzan-englanti.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 1/2009.