Tietokoneet näyttävät selvinneen nollaongelmista, mutta entä ihmiset? Moni pohtii, millaisia ajanilmauksia sopii käyttää alkaneella 2000-luvulla. Tavallinen kysymys Kielitoimiston neuvonnassa on esimerkiksi ollut, voiko päivämäärän merkitä 1.1.00.
Miksipä ei? Miten muutenkaan voi vuosilukua ilmaista, jos lomakkeessa on tilaa vain kahden merkin verran? Ainakin itse kirjoitan kyllä mielelläni koko vuosiluvun, niin kuin ennenkin, kun kyseessä on vaikkapa kirjeen päiväys eikä mikään lomaketeksti. Erilaisia koodeja käytettäessä tiivis ilmaisu on kuitenkin tarpeen, ja silloin pelkät nollatkin tietysti käyvät. Koodeista kenties tutuimmissa eli henkilötunnuksissa eri vuosisadoilla syntyneet erotetaan merkillä: 1800-luvulla syntyneillä on tunnuksessaan syntymäajan jälkeen plusmerkki (+), 1900-luvulla syntyneillä yhdysmerkki (-) ja 2000-luvulla syntyneillä kirjain A.
Olemme tottuneet hahmottamaan mennyttä vuosisataa kymmenen vuoden jaksoina. Niinpä puhutaan yleistäen esimerkiksi iloisesta 20-luvusta, viisikymmenluvun modernismista ja "kuuskytlukulaisista". Miten asia ilmaistaan nyt, kun kyseessä ovat vuodet 2000–2010? Sana kymmenluku kuvaa vasta seuraavaa, ykkösellä alkavaa vuosikymmentä. Hyvin luontevaa on tietenkin puhua vuosituhannen tai -sadan ensimmäisestä vuosikymmenestä tai ensimmäisistä kymmenestä vuodesta. Suomen kielen lautakunta on suosittanut sanaa ensikymmenluku tai vain ensikymmen, jos lyhyttä ilmausta tarvitaan. Kuusikymmenlukulaisia vastaava sana olisi sitten ensikymmenlukulaiset. Edellisestä ensikymmenestä on onnistuttu kertomaan ilman erityistä käsitettä. Kirjallisuuudenhistorioissa puhutaan varsinkin vuosisadan vaihteesta ja vuosisadan (tai 1900-luvun) alusta.
Entäpä sitten sana nollakymmen? Kielilautakunta ei pitänyt sitä suositeltavana, ja muutenkin se herättää tunteita. Jonkun mielestä sellaista ei voi käsitteenä ollakaan ja nollat ovat rumia, toinen taas näkee siinä vitsikkyyttä tai mielikuvat ovat muuten positiivisia: saadaan ikään kuin nollata ja aloittaa alusta. 90-luku-tyyppisten sanojen rinnalle on myös pyrkimässä samanmallinen lyhyt numeroilmaus, 00-luku. Kirjoitettuna se saattaa olla ymmärrettävä, mutta ääneen luettaessa syntyy ongelma: olisiko sanottava ”nollaluku” vai ”nollanollaluku”? Yhtä näppärästi kuin edellisen tuhannen kymmenistä ei näköjään nyt selvitä.
Silti on hauskaa elää uuden vuosituhannen alkua. Aika näyttää, millaisia luonnehdintoja ja iskusanoja siitä vielä keksitäänkään. Eihän nytkään puhuta vain kymmenvuotisjaksoista, vaan pysähtyneisyyden ajasta, kasinotalouden hulluista vuosista tai lamasta... Virallisten luokitusten lisäksi syntyy sitä paitsi aina myös epävirallisia, nytkin käytetään 80-luvun ilmiöistä ainakin helsinkiläisslangissa sanaa kasari. Esimerkiksi 80-luvun nuorisomusiikki on kasarimusaa – joidenkin mielestä sana on tyyliltään vähättelevä. On luonnollista, että ajanjakso nimetään ja sen ilmiöt luokitellaan vasta sitten, kun ne ovat ohi ja niitä voidaan katsoa taaksepäin.
RIITTA ERONEN
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 22.2.2000.