Asuin takavuosina Helsingin Vuosaaressa, 1960-luvulla rakennetussa kerrostalossa Kivisaarentiellä. Asunto-osakeyhtiöni nimi oli informatiivisesti Asunto Oy Kivisaarentie. Kun nyt lueskelen asuntoilmoituksia, huomaan, että Vuosaaressa voisi hankkia asunnon vaikka Espressosta, Omenankukasta tai Aurinkolinnusta. Kuinkas tässä nyt näin on käynyt?
Asunto-osakeyhtiöitä alettiin perustaa 1800-luvun lopussa. Yhtiötoiminnasta innostui aluksi työväki, joka näin sai hankittua asuntoja tarpeisiinsa ja pääsi samalla vakaammin osaksi yhteiskuntaa. Työväestön piiristä asunto-osakeyhtiöt levisivät 1900-luvun alussa myös keskiluokkaan ja ylempään luokkaan.
Alkuaan yhtiöt olivat asujiensa itse rakennuttamia tai jopa rakentamia, ja asukkaat muodostivat kiinteän ja yhtenäisen yhteisön. Taloyhtiön nimi kuvasi usein oman kodin tärkeyttä ja uskoa tulevaan. Helsingissä ensimmäiset työväen asunto-osakeyhtiöt saivat nimet Alku ja Taimi. Turussa taas tunnettiin muun muassa Koti-Liesi, Lämpölä, Soma ja Omahuone.
1900-luvun jälkipuoliskolla, laajan kaupungistumisen myötä, asunto-osakeyhtiötoiminta muuttui Asukkaat eivät enää perustaneet omia yhtiöitään, vaan vastuu asuntalojen rakentamisesta tuli rakennusliikkeille ja muille yrityksille. Samalla taloyhtiöiden nimeäminen siirtyi asukkailta rakennuttajille. Nimi siis päätetään jo kauan ennen kuin talon asukkaista on tietoakaan.
Nimi kertoo sijainnin
Valtaosa eri-ikäisistä nimistä ilmaisee tavalla tai toisella yhtiön sijainnin. Yksinkertaisin keino on antaa yhtiölle nimeksi talon katuosoite: Asunto Oy Isonmastontie 17. Kadun tai muun paikan nimeä ei nimessä tarvitse kuitenkaan sellaisenaan ilmaista. Esimerkiksi Turussa Kalastajankadulla sijaitsee Kalastaja, Sirkkalankadulla Sirkka ja Runosmäellä Runosmutka. Talon sijainti käy ilmi myös vaikkapa turkulaisissa nimissä Kirkontaus ja Junavahti; jälkimmäinen on junaradan varressa.
Joissakin nimissä viitataan sijainnin lisäksi tai sen sijaan rakennuksen ominaisuuksiin: Korpinrivi on Korpinkadulla sijaitseva rivitalo ja Viiskoto taas viiden perheen rivitalo. Omistajankin nimi sisältyy joihinkin nimiin: rakennuttaja Sato-Taso tavataan esimerkiksi Pietinkujalla sijaitsevan talon nimessä Pietarsato. – Tiedot asunto-osakeyhtiöiden ja niiden nimeämisen historiasta olen poiminut Paula Sjöblomin Virittäjässä vuonna 2000 ilmestyneestä artikkelista.
Lupauksia loistosta
Mielikuvien avulla asuntoja on alettu vahvemmin myydä parin viime vuosikymmenen aikana. Jo 1980-luvulla Vuosaaressa saattoi ostaa kodikkaan asunnon Lokituvasta tai hienostelevamman lukaalin vaikkapa Poijuhovista. Myöhemmin 1990-luvulla päästiin kaukaisempiin maailmoihin. Ikuinen kesä ja lomafiilis on ehkä sillä, jonka koti on Aurinkopellossa. Merellinen eksotiikka taas ympäröi sitä, jonka kotina on Koralli, Merivuokko tai Meriprisma. 2000-luvulle tullessa merellistä ja aurinkoista aihepiiriä uudistivat vaikkapa Pasaatituuli, Myrskylintu, Casa Mare, Afrodite, Solarus ja Kultahiekanpuisto.
Enää taloyhtiön nimen ei siis kannata karusti kertoa vain rakennuksen sijaintia. Nyt nimi antaa lupauksen vaikkapa romanttisesta luonnon lumosta, kuten Metsäkoto Keravalla, Sinitaivas Espoossa, Kesäpäivä Tuusulassa ja Kultaomena Lohjalla, tai kuninkaallisesta nostalgiasta, kuten Linnanneito ja Linnanvouti Vantaalla. Asunnon ostajakin saa kaupan päälle ripauksen loistoa ja idylliä uuteen kotiinsa – vai saako?
Kolumni on julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 3/2007.