Helsingin Sanomissa keskusteltiin kesällä 2002 vilkkaasti Helsingin kadunnimistä. Osa keskustelijoista kaipasi lisää sellaisia nimiä, jotka eivät liity seudun perinteeseen tai suomalaiseen kulttuuriin vaan edustaisivat ehdottajiensa mielestä eurooppalaisuutta ja humanistista perinnettä. Jotkut halusivat jopa muuntaa vakiintuneita kadunnimiä tai korvata ne uusilla.
Lähellä Helsinkiä on kaupunki, jossa kadunnimiä on viime vuosikymmeninä runsaasti muuteltu. Tallinnassa näet haluttiin neuvostokaudella osin päästä eroon uuteen aikaan sopimattomista kadunnimistä, osin taas tuoda nimistöön uutta, paremmin Neuvostoliittoon sopivaa ainesta. Uuteen aikaan sopimattomia olivat mm. Viron tasavaltaan, kirkollisiin asioihin tai epämieluisiin ulkomaihin (Suur-Ameerika tänav) viitanneet nimet. Korvaavat nimet eivät kuitenkaan aina olleet neuvostohenkisiä: Kiriku plats -aukio (Kirkkoaukio) sai uudeksi nimekseen Raamatukogu plats (Kirjastoaukio). Toisaalta poliittisesti viattomia nimiä korvattiin uusilla, jos uudet nimet tarvitsivat arvoisensa ympäristön.
Osa Tallinnan katujen uudesta neuvostonimistöstä oli selvästi eri tavoin yhteydessä sosialismiin ja Neuvostoliittoon. Tällaisia olivat mm. Karl Marxi tänav (Karl Marxin katu), Komsomoli tänav ja Lenini puiestee. Yleisliittolaista nimistöä ovat myös – ajan sanastoa käyttääkseni – suureen isänmaalliseen sotaan liittyvät nimet: katunsa saivat mm. tunnettu taistelupaikka Velikije Luki ja Neuvostoliiton sankari Jevgeni Nikonov. Nimikkokadun olivat saaneet myös monet virolaiset kommunistijohtajat (Johannes Lauristin, Arnold Veimer). Kaikilta osin uusi kadunnimistö ei kuitenkaan ollut selvästi neuvostoliittolaista: nimikkokatunsa saivat Neuvosto-Tallinnaan myös mm. sellaiset tsaarinaikaiset merkkihenkilöt kuin säveltäjä Taikovski, tiedemies Lomonosov ja kirjallisuuskriitikko Vissarion Belinski.
Seuraava murros oli vuorossa Viron itsenäisyyden palauttamisen jälkeen 1990-luvulla, jolloin neuvostonimistö korvattiin ensimmäisen tasavallan aikaisilla tai, jos katu oli rakennettu vasta neuvostoaikana, uusilla nimillä. Vanhoja kadunnimiä palautettiin myös sellaisissa tapauksissa, joissa uusi nimi oli sinänsä neutraali eikä liittynyt Neuvostoliittoon.
Neuvostonimiä korvaamaan tulleet nimet näyttävät olevan yksinkertaisia ja kotoisia, siis sellaisia, joita Helsinginkin kaduille on annettu viime vuosiin asti. Esimerkiksi Vissarion Belinskin katu on nyttemmin jaettu kahtia: toinen osa on Vihuri tänav, toinen Tuulemaa tänav.
Tarkat tiedot Tallinnan kadunnimistön muutoksista ovat nähtävissä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sisarlaitoksen Eesti Keele Instituutin verkkosivuilta osoitteesta http://www.eki.ee/knab/tallinn2.htm.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 2.9.2003.