Syys–lokakuun vaihteessa oleva mikkelinpäivä on omistettu enkeleille. Päivää on alkuaan vietetty arkkienkeli Mikaelin muistoksi, ja hänestä päivä on saanut nimensäkin. Nykyään päivää vietetään kaikkien enkeleiden päivänä.
Sanan arkkienkeli alkuosalla arkki on merkitys ’ylin, tärkein, johtava’ (kreikan sanasta arkhe ’alku, valta, pää’), ja nykyisessä raamatunkäännöksessä sana onkin korvattu ymmärrettävämmällä sanalla ylienkeli. Samaa tarkoittava arkki-alku on sanoissa arkkipiispa, arkkiherttua, arkkimandriitta, arkkiatri ja arkkitehti. Arkkiatri (’yli-, päälääkäri’) on Suomessa elinikäinen arvonimi, joka voi olla samanaikaisesti vain yhdellä ansioituneella lääkärillä. Arkkimandriitta on puolestaan ortodoksisen kirkon esimies tai ansioitunut pappismunkki.
Raamatussa puhutaan myös Nooan arkista ja liitonarkista. Vanhan testamentin mukaan Nooa seuralaisineen pelastautui vedenpaisumukselta Nooan arkkiin eli alukseen. Liitonarkki (nykyisessä suomennoksessa liitonarkku) oli puolestaan pyhä arkku, johon sijoitettiin Mooseksen Jumalalta saamat laintaulut. Näiden arkki-sanojen pohjana on latinan arca ’arkku, kirstu, laatikko, lipas’.
Kielessämme on myös sanat arkkiveisu, arkkivirsi ja arkkiviisu. Sanojen ilmiasu johdattaa ajattelemaan, että kyseessä saattaisi olla mikkelinpäivän jumalanpalveluksessa enkeleiden ylistykseksi laulettava päävirsi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ilmiö on paljon maallisempi. Nämä veisut, viisut ja virret ovat koko-, puoli- tai neljännespainoarkin suuruisia lehtisiä, jotka sisältävät yhden tai useamman runomuotoisen laulun tai virren. Vanhimmat niistä ovat uskonnollisia, mutta aikaa myöten veisut saivat hyvinkin maallisen sävyn kertoessaan sodista, luonnonmullistuksista, onnettomuuksista ja rakkaudesta.
Näiden sanojen alkuosana on se arkki-sana, joka on nykykielessä tavallisin: määräkokoiseksi leikattu suorakulmainen paperikappale. Sana pohjautuu latinan sanaan arcus ’jousi, kaari; kaareksi taivutettu pergamenttilevy’. Siis taivutetusta kaaresta litteäksi liuskaksi – sanoilla on syntynsä.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.12.2008.