Seitsemän veljeksen paikannimistössä merkillinen on Vuohenkalma, Jukolan Eeron ja Seunalan Annan koti. Harva Kiven tuotannon harrastajakaan tietänee, että Vuohenkalma-nimen taustasta on tunnettu suomen kielen tutkija ja kielenhuoltaja professori Terho Itkonen esittänyt vakuuttavan selityksen, joka on ilmestynyt vuonna 1967 Suomen kielen seuran tieteellisessä Sananjalka-vuosikirjassa.
Itkonen kysyy: ”Olisiko Kivi mielikuvituksessaan luonut Vuohenkalman torpan merkillisen nimenkin, niin kuin hän näyttää luoneen itse torpan ja sen unelmanomaisen kuulaan idyllin?” Vastaus kysymykseen saatiin aikoinaan sattumalta. Itkonen ja toinen suomen kielen tutkija Pekka Lehtimäki olivat toukokuussa 1962 murteenkeruuretkellään tulleet pääosin ruotsinkielisen Siuntion entiseen pohjoisosaan, tuolloin jo Lohjaan liitettyyn Lieviön eli Skräddarskogin kylään selvittämään, olisiko siellä vielä suomalaisia murteenpuhujia.
Tutkijat tapasivatkin kylästä hyvää murretta ja vielä muutakin: he sattuivat asumukseen, jonka nimi oli – Vuohenkalma. Koska nimi jo alustavissa selvityksissä näytti vanhalta, oli ilmeistä, että Vuohenkalma ei nimenä ollutkaan mielikuvituksen tuotetta vaan että Kivi oli kuullut sen Siuntion-vuosinaan.
Mutta mikä voisi olla Vuohenkalma-nimen tausta? Ensin tulee mieleen, että kyseessä olisi paikka, josta joskus on löydetty vuohen haaska. Asiaa kuitenkin mutkistaa se, että tutkijoiden haastattelema vuonna 1882 syntynyt paikkakuntalainen oli ääntänyt nimen loppuvokaalin pitkänä, siis Vuahenkalmaa.
Vanhoista asiakirjoista paljastuikin, ettei Vuohenkalma ole ensinkään liittynyt kalma-sanaan. Siuntion kirkonkirjoissa ja Lieviön kylää koskevissa isonjaon asiakirjoissa on semmoisia kirjoitusasuja kuin Wuohenkaalma ja Wuohenkaalmaa, jopa Wuohenkaalima ja Vuohenkalimaa.
Nimi näyttää siis alkujaan olleen Vuohenkaalimaa. Tämä nimi voidaan tulkita kahdella lailla. Ensinnäkin nimeen voisi sisältyä Lönnrotinkin kasviossaan ja sanakirjassaan mainitsema erään luonnonvaraisen salaattilajin nimitys vuohenkaali. Tämä selitys on kumminkin epävarma, koska vuohenkaali-sanan esiintymisestä kansankielessä ei ole tietoja.
Toinen, todennäköisempi hahmotus on vuohen kaalimaa. Voi tosin huomauttaa, että vaikka vuohet kaalia kernaasti söisivätkin, ei tunnu uskottavalta, että jokin paikka olisi nimetty juuri vuohille kuuluvaksi kaalimaaksi. Humoristisesti tosin on puhuttu pukista kaalimaan vartijana. Itkonenkin on arvellut nimeä taustaltaan leikilliseksi: joku humoristinen nimenantaja ”on voinut veitikka silmäkulmassa ristiä Vuohenkaalimaaksi vaikka karun laidunmaan, jossa kaalia ei ole koskaan kasvanutkaan, tai – miksei – rehevän niityn, jonne vuohet ovat karanneet herkuttelemaan ruoholla kuin konsanaan kaalinkerillä”.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 11.10.2005.