Sanaparilla akateemiset taidot viitataan perinteisesti yliopistomaailmaan. Akateemisia taitoja on esimerkiksi korkeakouluopinnoissa vaadittavan opiskelutekniikan hallitseminen, toisaalta erilaisten yliopistomaailmaan liittyvien käytäntöjen tuntemus – vaikkapa se, että tuntee akateemisen vartin: yliopiston luennot eivät ala tasatunnein vaan viittätoista yli.
Tärkeä akateeminen taito on kyky kriittisesti tuottaa ja analysoida tietoa, mutta ”tärkein akateeminen taito on kyky ajatella ja perustella ajatuksensa” (sitaatti Leena Peltosen väitöskirjasta vuodelta 2007).
Nykyisin akateemiset taidot putkahtelevat kuitenkin esiin uudenlaisissa yhteyksissä, esimerkiksi silloin, kun pohditaan, millaisia akateemisia taitoja erilaiselle oppijalle voidaan opettaa, tai mitataan, miten kehittynyt tietynikäinen lapsi on akateemisissa – tai jopa esiakateemisissa – taidoissa.
Akateemiset taidot ovat uuskäytössä varsinkin kasvatustieteen ja opetuksen alalla. Tarkoitetaan luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa sekä niihin perustuvia taitoja; esiakateemisilla taidoilla taas tarkoitetaan alle kouluikäisten ”ymmärrystä luvuista, kirjoittamisesta ja lukemisesta”.
Sana akateeminen on näin käytettynä (merkitys) lainaa englannista, jossa sanaa käytetään laajemmin kuin suomen kielessä. Uusinkin Kielitoimiston sanakirjan versio tuntee sanan akateeminen kuitenkin vain merkityksessä ’yliopistoon tai korkeakouluun liittyvä’ sekä kuvallisesti tarkoittamassa kaavamaista tai käytännön elämälle vierasta, teoreettista. Esimerkiksi ongelma saattaa olla ”puhtaasti akateeminen”.
Akateemisista taidoista puhuttaessa käytetään joskus myös suomalaiselle vanhastaan tutumpaa sanaparia teoreettiset taidot. Koulumaailmassa teoreettisia eli akateemisia taitoja tarvitaan niissä oppiaineissa, joista aiemmin käytettiin sanaa lukuaineet. Nythän tuon termin on korvannut sana tietoaineet, joihin kuuluu esimerkiksi matematiikka. Tietoaineiden vastakohtana ovat taitoaineet, muun muassa musiikki ja kuvaamataito – tai kuten nykyisin lukiossa sanotaan, kuvataide.
Kolumni on julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 2/2008 Ajan sana -palstalla.