Käpyhyasintti, valotaulu ja kotvia – vanhaa uuden seassa
Uudissanataulu: marraskuu 2018.
Riikka Tervonen
Täss on teille kekriä!
Suomen murteiden sanakirjassa on paljon kekrin viettoa kuvaavia sanoja ja esimerkkejä.
Kyllä lähtee
Työkaveri pyytää: ”Etsä viitsisitsä kirjoittaa Kotus-blogiin Kummelista?” Yritän jähmettää kasvoni Tonnin seteli -ilmeeseen, mutta suusta livahtaa: ”Ssselvä!”
Ei vieläkään liian myöhäistä
Käyttökelpoisen murreaineksen kerääminen oli 1960-luvulla yhä mahdollista. Mukana olivat niin ammattikerääjät, suomen kielen opiskelijat kuin innokkaat kansalaisetkin.
Kirjeitä kentältä
Maisteri Inkeri Tuovinen keräsi murresanoja Ruotsin Länsipohjan suomenkieliseltä väestöltä. Tässä tekstissä esitetään katkelmia Tuovisen ja hieman Sanakirjasäätiönkin kirjeistä vuosilta 1931–1935.
Koulutetut kerääjät ja vapaaehtoiset vastaajat
1920-luvulla perustettu Sanakirjasäätiö lähetti murteenkeruun ammattilaisia kenttätöihin ja alkoi julkaista Sanastaja-lehteä keruuavuksi vapaaehtoisille vastaajille.
”Aineksien keruu on kiireimmiten suoritettava”
1900-luvun alussa kannettiin huolta murteiden katoamisesta ja joukkoistettiin murresanaston keruutyö.
Jappastaan ja juppastaan
Kun jappaistaan, ei asioita tekaista saati sutaista nopeasti, vaikka verbityyppi siltä kuulostaakin. Pitkien taivalten juppaiseminen ei sekään käy hetkessä, varsinkaan hölttäisevissä jalkineissa.
