Ruumiita kerrakseen
Nykyihmisestä ruumiiden luokittelu tuntuu oudolta, jopa kammottavalta.
Äitini esimerkistä opin, että vieraalta on tapana tiedustella hänen tai jonkun hänen läheisensä vointia.
Todella kiihkeästä tunteesta on kyse vertauksessa ”rakastunut kuin lukkarin kissa”.
Eläinten jälkeläisten nimitysten järjestelmä on ainakin jossakin määrin kielikohtainen.
Jako voisi olla sellainen, että kalat ja linnut ovat pyrstöllisiä, muut hännällisiä.