Siirry sisältöön

Matti Vilppula

Kielensä kahleissa

Yleiskieltä puhuvankin murretausta paljastuu usein jonkin puheessa esiintyvän yksittäisen sanan perusteella.

Vadelma. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.

Runoilija ja murre

Murretta viljelleet lyyrikot ovat harvassa.

Iita on erikseen

Olen sanonnan ainoa käyttäjä ja myös käyttöönottaja.

Kana vai kukko?

Naaraita on kanalaumassa eniten. Vaikuttaa siltä, että laji on nimetty enemmistön sukupuolen mukaan.

Kukko ja kanoja. Kuva: Pekka Kyytinen. Museovirasto. CC BY 4.0.

Saattokujalla

Monimerkityksisyydestä ei yleensä ole haittaa, koska sanat eivät normaalisti esiinny irrallisina.

Jotain hyvää maalaisuudessakin

Maalaisuus on sanalla sanoen junttiutta.

Ketä tarvitsee röntgeniä?

Ketä-muoti esiintyy jo 1920-luvun Helsingin slangissa; kyse ei siis ole aivan nuoresta ilmiöstä.

Meän kieli – kieli vai murre?

Oloissa, joissa oma kirjakieli puuttuu, murteen asema korostuu. Murre saa kirjakielen luonnetta ja tehtäviä.

Isännöimistä vai emännöimistä?

Kun on kyse kahdesta tai useammasta eri sukupuolta olevasta henkilöstä, isännöiminen on emännöimistä tavallisempaa.

Puhetta tyhjille seinille

Itsekseen puhuminen voi olla myös keskustelua, replikointia.