Siirry sisältöön

Kirsti Aapala

Hilloja, lakkoja, muuraimia

Muurain kuuluu suomen vanhimpiin omaperäisiin sanoihin; sillä on samaa tarkoittavia vastineita samojedikielissä asti.

Hillat astiassa maahan kaatuneen hongan vieressä. Kuva: Vesa Heikkinen.

Kivikontti selkään ja siannahka silmille

Naimattomia vanhempia sisaruksia on nimitelty usein samalla tavoin kuin piintyneempiä vanhojapiikoja ja -poikia.

Kirppuja, luteita, täitä

Suomen murteissa täillä on ollut lukuisia erilaisia nimityksiä.

Mausteita maailmalta

Inkivääri lienee kotoisin Intiasta, ja samalta suunnalta on lähtöisin myös kasvin nimi.

Ovatko kapiot valmiina?

Häihin liittyvä sanasto näyttäisi olleen erityisen monipuolista maan itä- ja etenkin kaakkoisosissa.

Orvokkeja äitipuolelle

Keto-orvokkia on monissa kielissä vanhastaan sanottu pyhän kolminaisuuden kukaksi.

Kieli keskellä suuta

Sana kieli moninaisine käyttötapoineen, yhdyssanoineen ja johdoksineen kuuluu olennaisena osana jokapäiväiseen puheeseemme.

Käärmekeittoa ja madonlukuja

Mato on monissa murteissa vakiintunut tavalliseksi käärmeen nimitykseksi.

Rantakäärme. Kuva: Vesa Heikkinen.

Huijausta ja petkutusta

Tapa aloittaa huhtikuu narraamalla on ollut vanhastaan lähinnä länsi- ja eteläeurooppalainen huvi.

Puusta pitkään

Vanhimpia omaperäisiä puulajien nimityksiä ovat kuusi, koivu ja tuomi.