Pilkun paikka ei ole leikin asia
Huolimaton kirjoittaminen on osa ensivaikutelmaa.
Selkeä, ymmärrettävä ja analyyttinen puhe on kaunista. Sellaista ei nykyisin kovin usein kuule. Hauskaa olla pittää!
Englannin kieli, tuo nykypäivän lingua franca, saa sekin erilaisia sävyjä puhujan mukaan.
Tuottaako puhumalla ajatteleminen erilaisen lopputuloksen kuin kirjoittamalla ajatteleminen?
Kieli on musiikkia: sen sointi, rytmi ja erilaiset intervallit synnyttävät mielikuvia.
”Saako yo-kirjoituksissa käyttää ilmaisua loppupeleissä”, tiukkaa luovaa omanarvontuntoa uhkuva abiturientti. Viisas kollega neuvoi vastaamaan: ”Toki saa, mutta mieti, kannattaako!”
Vieläköhän virkamiestä harmittaa sana äijäkulttuuri ja vieläkö tytöttely pystyy loukkaamaan? Vai ovatko molemmat jo saaneet positiivisen arvovarauksen?
Ovatko suomalaiset päässeet kirjoittamiskammosta? Ovatko äidinkielen suulliset ja kirjalliset taidot arvossa? Pitäisi olla!
Todellisuus rakentuu kielestä. Harvoin siihen silti kiinnittää huomiota, ellei jokin herätä.