Siirry sisältöön

Kaija Parko

Kirjoitettu kieli muutoksen tilassa?

Kuulostaako korrekti, täysin kirjakielinen teksti nuorten mielestä jotenkin vanhanaikaiselta ja tyylittömältä?

Pöydän ontologiaa

Vieraisiin pöytiin ei saa huudella eikä pöydästä saa nousta ilman emännän lupaa. Kun kissa on poissa, niin hiiret hyppivät pöydällä.

Negatiivista nostalgiaa

”Opettajat opettavat, mitä osaavat”, kirjoitti professori Timo Airaksinen aamun lehdessä. Olisiko näin?

Kielikuvilla mielikuvia

Poliittisen kielenkäytön luonteeseen ei todellakaan kuulu selkeys ja yksiselitteisyys. Uutisoinnilta sen sijaan näitä ominaisuuksia voi vaatia.

Koulu opettaa konventioita

Kirjoittamisen opetus on koulun keskeisiä tehtäviä.

Yhdenvertaisuuden periaatteesta

Ylioppilaskirjoitusten aika saa pohtimaan kokelaiden yhdenvertaisuutta koetilanteessa.

Jaksaako lukea?

Suomalaiset ovat edelleen innokkaita aikakauslehtien lukijoita, vaikka netti houkutteleekin sekä lukemaan että osallistumaan.

Siitä aina tykänny

Janne Ahosen lakoninen ilmaisutapa kuuluu varmaan hänen persoonallisuuteensa, mutta samalla se on loistoesimerkki urheilijoiden minä-sanan välttämisestä.

Gloria Deo!

Kaksivuotias pikku Lotta laulaa Tuiki, tuiki tähtönen ja puhuu sujuvasti ”ontuista”. Kulttuuriin kasvaminen on jo pitkällä.

Itsetuntoa rakentamassa

Sanomisista jää aina jälki, eikä sanottua saa pois pyyhityksi.