Eikö oma ääni kuulu riittävästi, jos tekstiä ei väritä puhekielisyyksillä? Vai onko kirjoitettu kielimuotokin peruuttamattomasti muuttumassa?
Ylioppilaskokelaiden tekstejä on aina kiinnostava lukea. Tänä syksynä saa tietää, mitä nuoret ajattelevat köyhyydestä yhteiskunnallisena ongelmana, miten he suhtautuvat kotiensa tavaranpaljouteen ja miksi heistä ”taivas” on tarpeellinen tai ei. Ajatuksenkulku ilmaistaan kielellä, jonka tutkiminen vasta kiinnostavaa onkin.
Opettajana olen jo vuosia sitten havainnut, että niin sanotuilla heikoilla kirjoittajilla on vaikeuksia kielentää ajatuksiaan hyväksyttävällä, so. kirjakielisellä tavalla. Pitkään olen uskonut, että syynä on tottumattomuus kirjoitetun kielimuodon käyttämiseen, siis opettajakielellä välinpitämättömyys ja laiskuus! Jokainenhan oppii oman äidinkielensä virke- ja lauserakenteet siinä missä oikeinkirjoitusnormitkin. Kunnon opettajan tavoin olen myös uskonut selitykseen, että jos ajattelu on konkreettista eikä sanottavaakaan juuri ole, myös kieli on auttamatta alkeellista ja virheellistä.
Mutta, mutta: nykykokelaiden tekstit osoittavat selvästi, että kauniisti rakennetun, loogisen tekstin kieli onkin enää perin harvoin ankarasti määritellyn ´kirjakielinen´. Puhekieli näyttää peruuttamattomasti tunkeutuneen osaksi käytetyn kielen rakenteita; oikeastaan kirjakielen ja puhekielen rakenteet sulautuvat toisiinsa. Tämä ”interventio” näkyy erityisesti lauseiden kytkemisessä ja sanajärjestyksissä, (maahanmuutosta kun puhutaan, pitää kysyä, että millaisesta maahanmuutosta on kyse) mutta muitakin havaintoja voi tehdä. Esimerkiksi subtantiivilausekkeiden pituus ja määrä ovat kasvaneet ja pronomineja käytetään yhä enemmän artikkeleiden tapaan (Se on juuri tuo rakkaus urheiluun, joka saa fanittamaan), viittaussuhteista viis.
Sanaston tasolla puhekieli on luonnollisesti usein tyylivalinta, mutta ei aina. Esimerkiksi ”loppupeleissä” sujahtaa asialliseen tekstiin siinä missä ”tavallinen tallaaja” tai ”reilut viikko sitten”. Rohkenen arvailla, että jonkinlainen uusi kielimuoto on todella syntymässä, muuttuuhan kirjoitettu kieli siinä missä puhuttukin. Olisiko aika kirjoittaa uusi suomen kielen lauseoppi muutoksen näkökulmasta?
Siinäpä Kotukselle projektia!