Kansankielen sanakirjan (nyk. Suomen murteiden sanakirjan) aineistonkeruu oli 1930-luvulla hyvässä vauhdissa. Sanakirjasäätiö oli lähettänyt koulutettuja kerääjiä Suomen eri murrealueille, ja nämä sanastajat työskentelivät kukin omalla alueellaan jopa useita vuosia.
Ruotsin Länsipohjan sanastaja Inkeri Tuovinen kävi ahkeraa kirjeenvaihtoa Sanakirjasäätiön johtajien (Toivo Kaukoranta, Martti Rapola) sekä muiden säätiön sanakirja-ammattilaisten (Lauri Hakulinen, Kustaa Vilkuna) kanssa. Kirjeissä keskustellaan työasioista, kuten sanalippujen hakusanoituksesta, murrepiirteiden merkitsemisestä ja haastatteluaiheista, mutta myös muita kuulumisia kerrotaan leikkisästi ja tuttavallisesti. Tämä osoittaa, miten läheisissä väleissä työtoverukset ovat keskenään olleet.
[Toivo Kaukorannalle:] Tärännön kievarissa. Herra Tirehtöörille säätiedoitus maankiertäjältä. N:o 1. Saapunut eilen illalla tänne samaan kaksi-ikkunaiseen kulmahuoneeseen, jota viime kesänä Lainan [Syrjänen] kanssa onnellisina asuimme. (Laina maskotille terveisiä, että muistot elävät.) Ankara tuuli, ja kova aallokko väylässä. Samanlaista oli eilen Torniossa. Siellä asiat, eritoten postipaketit järjestyivät laatuunkäyvästi maist. Huttusen ja Turisti-hotellin herra kantajan avustuksella. (12.6.1930)
[Lauri Hakuliselle:] Hyvä Säätiön kotihiiri! En tiedä, oletko edes SInä paikoillasi nyt yleisen kesälevottomuuden aikana. Yritän kuitenkin heittää Sinua kirjeellä, osukoon tai ei. (14.6.1932)
Tuovisen selostuksesta käy ilmi 1930-luvun liikenneolosuhteet, jotka vaikuttivat konkreettisesti keruutyön sujumiseen. Juna- ja bussiyhteyksiä oli jo jonkin verran tarjolla, ja hevosellakin pääsi, mutta osa matkoista oli taitettava jalan.
Välin Haparanda-Övertorneå ajoin junalla, sitten söin päivällisen viimeksimainitun paikkakunnan Kafe & Restaurantissa, jossa puhuttiin suomea ihan torniolaisittain, sitten postibyssissä Koivuniemen postiasemalle, sitten hevospostissa Tärännön isoon kylään. (18.6.1930)
Saapunut tänne [Kompelusvaaraan] viime torstai-iltana kello 22.45 marsimalla Tärännöstä, se oli hieno marssi, tarkoitan miellyttävä, 26 km. Kävin kolmen nukkuvan kartanon läpi; tässä, neljännessä, pestiin neuvoja (= huonekaluja) pihamaalla ja otettiin vieras matkalainen vastaan kaikin asiaan kuuluvin menoin: kahvi, ruoka, vuode, sauna. (Näennäiseen väärään järjestykseen on syynä se, että paras viimeiseksi.)(18.6.1930)
Tuovinen kertoilee lämpimästi haastattelemistaan ihmisistä ja haastattelutilanteista. Hyvät kielenoppaat olivat välttämätön edellytys sanastonkeruun onnistumiselle.
Tutustuin Krekulalla tänään yhteen vanhaan ämmiin, joka on niin turmeltumattoman vanhoillinen, ettei ole hankkinut taloonsa ”separaa” [= separaattoria], vaan huushollaa paljotöisten pyttyjensä kanssa ja juottaa vasikat paksulla piimällä. (12.6.1930)
Tämän Alatalon vanha emäntä Kaisa-Marja on ollut pitkän aikaa uhrinani, – –. Ajattelen että jos täältä ketä tuotaisiin sinne [Helsinkiin] joskus toisten tutkijain iloksi, niin hänestä olisi suurin hyöty. (19.7.1930)
Mutta satoi tai paistoi [heinäntekoaikaan], me Ojan Iiskon kanssa teemme heinää pirtissä, vaikkei sitä kai työneuvoistamme – suutarinveitsestä ja pännästä [= kynästä] saattaisi uskoa. (30.7.1932)
Usein kirjeessä esitettiin kohtelias pyyntö saada työnantajalta lisää paperia ja muita tarvikkeita.
Lindellin muste oli tällä kertaa näin vaaleaa, kelpaako se? – – Tätä mulla kyllä on riittämiin jos se vaan sanalipuissa pärjää. (18.6.1930)
Konseptilehtiöitä en saanut samanlaisia kuin ennen, sillä kertaa ei ollut, olisiko ehkä sittemmin tullut niitä oikeita. Nämä uudetkin kyllä sopivat koteloon vaan eivät pituudelleen ihan täytä sitä. (18.6.1930)
Tämän talon Eerikki poika haluaisi kovin mielellään saada Kansanopiston Laulukirjan. Tahtoisitko ystävällisesti lähettää sen minun laskuuni tänne – –? (19.7.1930)
Onko Säätiöllä tai -össä kotona tällä hetkellä jotain maanviljelyskyselyä – –? Ja maatalouskalujen ja -rakennusten alalta olisi myös jonkinmoinen alkujuoni hyvä saada tänne. (6.7.1932)
Välillä sanastajamme oli epäluuloinen postin kulkua kohtaan. Kirjeet ja paketit kuitenkin päätyivät ennemmin tai myöhemmin sinne minne pitikin.
Postipaketteja ei repeloitu, ne [tullivirkailijat] vain kysyivät, oliko se ”rent papper”, ja minä sanoin: ei kun ”för ord”. (12.6.1930)
Jokohan saa sanoa hauskaa juhannusta, kaiken varalta? Minusta on aina näyttänyt, että ihmiset kulkevat nopeammin kuin posti. (24.5.1932)
Heipä! Kiitoksia lähetysten edestä, kaikki ovat oikein tulleet, ei hätää. Ja varsin joutuneet käytäntöön, etenkin ne pikku kyselyt. (30.7.1932)
Tuovinen ilmaisi aiheellisen huolensa saada ajoissa vanhat murresanat ja perinnetieto talteen, sillä Länsipohjan kylät olivat kovaa vauhtia nykyaikaistumassa. Kameraa Tuovisella ei vielä vuonna 1930 ollut mukanaan, mutta asia korjaantui jo seuraavana kesänä.
Kyllä kamera olisi ollut hyvä kapine, kuuluu likitienoilla olevan vielä niliaittojakin pystyssä, ja yhtä vanhaa pirttiä aiotaan pian muuttaa, tulee surku sen komeaa muuria. (18.6.1930)
Muuten kiireellä olisi tehtävä täällä sen minkä tekee, maantie Jellivaara–Täräntö valmistunee jo tänä syksynä, samoin sähkölinja. (18.6.1930)
Siinä missä Tuovinen sanailee kirjeissään työasioiden ohessa kepeästi ja leikkisästi, välittyy sama sävy myös Sanakirjasäätiön Lauri Hakulisen ja Kustaa Vilkunan Tuoviselle postittamista kirjeistä.
Inkerille helletervehdys Helsingistä (on aamuvarhainen, lämmintä jo 27 C varjossa). Kuten ehkä olet kuullut, järjestää Pohjois-Pohjalainen osakunta sananparsienkeruukilpailun ensi syystalvella. Tähän olisi saatava jollakinkeinon mukaan myös länsipohjalaiset. Mutta miten? Vapaakirjeoikeutta ei ole Ruotsin puolella, ja muutenkin mainostaminen siellä sanomalehtien välityksellä on mahdotonta. Sinä, Länsi-Pohjan apostoli, keksinet jonkin hyvän neuvon asian auttamiseksi. (Kustaa Vilkuna 25.7.1932)
Säätiön ”toisilta korpiasemilta” ei ole paljon kuulunut. – – Helminen Helminen (ei ole kirjoitusvirhe) urkeni pääsiäisen jälkeen Kankaallensa [= Konginkankaalle], ja Noita Juvas, joka viikon päivät raatoi hänkin säätiön lavian pöydän ääressä (ilman Revotarta, joka kuului pyhäilleen Savonlinnassa), kaikkosi muutama päivä sitten Juukaan. (Lauri Hakulinen 12.4.1932)
Edellisessä katkelmassa mainitut kerääjät ovat Tuovisen hyvät ystävät ja kollegat Helmi Helminen, Maija Juvas ja Astrid Reponen, joista kaksi jälkimmäistä keräsi mm. mytologian alan sanastoa, mistä lempinimi Noidat.
Tuovinen oleskeli Länsipohjassa lähinnä valoisana kevät- ja kesäaikana. Antoisasta työstä huolimatta hänen kerronnassaan pilkahtaa aika ajoin kaipuu Helsinkiin. Tuovinen lopettaa kirjeensä tuttavalliseen sävyyn – keruuvuosien karttuessa länsipohjan murrepiirteillä höystettynä:
Ja Kokkelille [= Lyyli Kokkoselle] ja itsellesi [= Toivo Kaukorannalle] hirmuisen paljon terveisiä ja muille kohtalaisesti. Tukkeja huilaa [= ajelehtii] väylässä. Alamaisesti Ii. (12.6.1930)
Hyvää kevättä ja terveisiä paljon. Me odotamme jäidenlähtöä väylästä nousuviikon perjantaiksi. Teillä jo vissiin heinää tehdään? Hyvästi toivoo Ii. (25.4.1932)
Mitä eniten kaipaan – ollakseni runollinen – sitä ette voi lähettää: itteä merta. Mutta älkää antako sen jäätyä ennen kuin mie kerkiän alas [= etelään]. Posti-Simo on hopussa. Terveisiä! Ii (7.8.1935)
Lähde:
Inkeri Tuovisen ja Sanakirjasäätiön välinen kirjeenvaihto, Kotuksen arkisto
