Kirjailijat William Shakespeare ja Miguel de Cervantes kuolivat 23. huhtikuuta vuonna 1616. Vuonna 1926 huhtikuun 23. valittiin ”kirjojen ja ruusujen päiväksi” erään espanjalaisen kirjakauppiaan ajatuksesta.
Vuonna 1995 Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco julisti päivän ”maailman kirjan ja tekijänoikeuden päiväksi”. Julistuksen mukaan kirjat ansaitsevat erityisen päivänsä, jolloin niitä juhlitaan vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan symboleina. Päivän tarkoituksena on rohkaista ihmisiä kiinnostumaan lukemisesta sekä arvostaa kirjailijoita ja heidän työtään.
Sanojen kirjat
Kotimaisten kielten keskus (Kotus) on paitsi kielen myös kirjojen talo. Kotuksessa laaditaan useita sanakirjoja, joissa kuvataan nykykieltä mutta myös kielen vaihtelua ja muutosta. Sanakirjoja on tehty suomen ja ruotsin lisäksi muun muassa karjalasta ja virosta sekä somalista, soranista ja kurmandžista.
Kotuksen sanakirjaosastossa on noin kaksikymmentäviisi työntekijää. Osaston päätuotteet ovat Kielitoimiston sanakirja, Suomen murteiden sanakirja ja Vanhan kirjasuomen sanakirja. Myös sanojen alkuperätietoa kokoava Suomen etymologinen sanakirja on ollut erittäin suosittu.
Ruotsin kielen osastossa tehtävän sanakirjatyön tuloksia esitellään ennen kaikkea sanakirjassa Ordbok över Finlands svenska folkmål, joka kuvaa Suomen ruotsalaismurteita. Osaston tuottamia ovat myös sanakirjat Finlandssvensk ordbok ja Stora finsk-svenska ordboken.
Oikein kirjoitettu päivä
Monia pohdituttaa, miten tällaisten teemapäivien nimet pitäisi kirjoittaa. Apu tähänkin pohdintaan löytyy Kielitoimiston ohjepankista!
Ohjepankin mukaan suurin osa juhla- ja merkkipäivien nimityksistä on yleissanoja. Ne siis kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, esimerkiksi ystävänpäivä, suomen kielen päivä ja – kirjan ja ruusun päivä.
Mitä kirjat kertovat kirjoista ja ruusuista?
Sanakirjoistamme käy ilmi, että myös sanoilla kirja ja ruusu on monia käyttötapoja ja -yhteyksiä. Vilkaistaanpa Suomen etymologiseen sanakirjaan.
Kirja voi viitata kirjaan, kirjeeseen tai asiakirjaan mutta myös piirtoon, merkkiin, kuvioon, koristeeseen tai kirjontaan (esimerkiksi puvussa). Nämä piirto- ja merkkimerkitykset ovat nykyisiä kirjamerkityksiä vanhempia. Tosin jo Mikael Agricola tunsi 1500-luvulla nämä kirjaan ja kirjoittamiseen kytkeytyvät merkitykset.
Kasviin tai kukkaan viittaavan ruusun juuret ovat latinan rosa-sanassa. Kaikki ruusut eivät kuitenkaan ole kasvitieteellisessä mielessä ruusuja, muistuttaa Kirsti Aapala Kielikello-artikkelissaan. Esimerkiksi alppiruusun, jouluruusun, salkoruusun ja monen muun kasvin ruusuksi nimeämisen perusteeksi on riittänyt, että kukka on näyttävä tai tuoksuu hurmaavalta.
