1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Luulen, että kuuntelemisen ja lukemisen kautta kieli on ollut minulle luontainen työ- ja leikkikalu aina. Lapsena toiveammattini kuuluu olleen ”teettaritäti”, ja vaikka minusta näyttelijää ei tullutkaan, kieli on kulkenut taskussa työurani kompassina. Lukiossa ja yliopistossa opiskelin monia kieliä, jotka avasivat oikopolkuja jännittäviin kulttuureihin, ja nyt aikuisena kielitaidon käsitteeni on laajentunut sanallista viestintää syvemmäksi kunnioitukseksi sitä kohtaan, miten ihmiset ajattelevat ja näkevät maailmaa.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?
Tunnistan perheessäni ylisukupolvisen huomion kieleen, ja joskus tuntuu, että sensorit voisi välillä sulkeakin. Suomessa olen kiinnostunut esimerkiksi merkityksistä ja idiomaattisesta kielestä: millaisia seurauksia monitulkintaisuudella on tai miten vaikkapa näytelmäkirjailija voi lyhyellä dialogilla heittää katsojan seinään. Muissa kielissä tarkkailen maailmankuvaa ja esimerkiksi ruotsin, ranskan, espanjan – saati saksan – sukusääntöjä. Intertekstuaalisuus ja alluusiot ovat myös ilonlähde.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Opetan kaunokirjallisuutta Ressun lukion englanninkielisessä IB-lukiossa, jossa työkieli on englanti. Oppituntikieleni on suomi, ja pääsen tutkimaan taitavien opiskelijoideni kanssa sanataidetta sen täydessä merkityksessä. Toimin myös kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä, joissa monikielisyys rakentaa yhteistä kulttuuripintaa yli kieli- ja kansallisuusrajojen.
4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?
Miten kauan on kannettu huolta suomen kapeutumisesta ja kysytty, milloin suomea ei enää tarvita arjessa tai tieteenteossa? Suomi voi minusta aika hyvin, ainakin kahviloissa, työpaikoilla, synttäreillä ja bileissä. Puristi voi siedättää itseään Turistilla tai seurata, miten nuorisokieli elää ja reagoi ajassa tärkeään. Rekisterien rikkaudesta tosin voidaan kiittää vasta, kun puhuja pystyy mätsäämään kielensä ja kontekstinsa IRL.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Pystyn: kohteliaana sivustaseuraajana, hyväntahtoisena manipuloijana ja omalla viestinnälläni. IB-opettajana olen huomannut, miten globaalissa kontekstissa sujuvasti liikkuvat nuoret suhtautuvat suomen kieleen ja suomalaiseen kulttuuriin myötämielisemmin kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Suomi ja suomi nähdään arvokkaina ja omintakeisina, ja karttuva englanti ei enää rapauta suomea.
Hurraan niille, jotka osaavat kielentää tunteensa täydesti ja niille, jotka ymmärtävät niin Shakespearen kuin Maria Jotuninkin vähäeleisiä viiltoja. Kieliasenteissa tosin olisi tilaa muidenkin kielien tukemiselle, ja esimerkiksi lukio-opinnoissa ”muut” ja ”vieraat” kielet kärsivät hätää.
6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?
Hyvä, että keskustellaan, ja puheen soisi leviävän laajemmallekin kuin asiantuntijapöytiin. Janne Saarikiven kirjoitus kielitaidon ristiriitaisista vaatimuksista ja seurauksista suomalaisessa tulevaisuudessa on mielenkiintoinen avaus, joka toivottavasti saa jatkoa.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Nyanssit ovat sekä kauneinta että kauheinta, kun ymmärtäminen voi olla pienestä kiinni. Keskusteluntutkijat puhuvat kaaoksen hallitsemisesta, ja vuorovaikutustilanne on korkeiden panosten kielipeliä.
8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?
Vääntynyt kuvaruno tai ”eräänlainen” Håkan Leena Krohnin Pereat mundukseen.
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Pakkaisin mielelläni mukaan jonkin runoantologian, painettuna tiiliskivenä. Monikielinen, maailmankirjallisuuden kattava valikoima sanataidetta antiikista nykyaikaan ehkä riittäisi. Jos sallitaan pelkät käsimatkatavarat, ottaisin Kari Hotakaisen Buster Keatonin.
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Lukeminen kannattaa, sillä kirjassa on kaikki: mennyt, tuleva ja nykyhetken peili. Tardis-luokan aikakone bonuksena.
Tiia Tempakka on opettanut suomea vieraana kielenä yliopistoissa Lontoossa sekä Finnish A: Literature -oppiainetta kansainvälisissä IB-lukioissa Lontoossa ja Helsingissä.
Toimitus: Leena Nissilä