En nyt ota kantaa niiden kirjaimellisiksi väitettyjen tulkintojen sisältöihin, joita Raamatusta on viime aikoina esitetty, vaan ihmettelen joidenkin ihmisten vakaata uskoa siihen, että jokin lause voidaan tosiaan ymmärtää vain yhdellä tavalla.
Jos kirjaimellinen tulkinta olisi mahdollinen, vaikutukset ulottuisivat demokratian ytimeen saakka. Jos eduskunta nimittäin onnistuisi luomaan lakeja, joita voitaisiin tulkita vain ja ainoastaan yhdellä tavalla, koko oikeuslaitos nykyisessä muodossaan kävisi tarpeettomaksi. Ensimmäisenä työnsä menettäisivät syyttäjät ja puolustusasianajajat, sillä tuomari osaisi toki tulkita lakia kirjaimellisesti. Asioita ei tarvitsisi ajaa, sillä ne puhuisivat puolestaan.
Lakikieli on havainnollinen esimerkki yrityksestä tuottaa mahdollisimman yksiselitteisiä ohjeita. Lakitekstejä lueskellut kuitenkin tietää, että juuri mikään muu tekstilaji ei ole yhtä vaikeaselkoista. Kun asiat yritetään ilmaista mahdollisimman yksitulkintaisesti, tuloksena on loputonta määrittelyä, tarkennuksia ja huomautuksia. Lainlaatijoiden pyrkimyksistä huolimatta lain kirjaimen tulkintaan tarvitaan kokonaista armeijaa lainoppineita.
Raamatun sananmukainen tulkinta on käsitteellinen mahdottomuus, sillä sanat eivät elä eikä niitä tulkita tyhjiössä. Koska tulkinnat tehdään aina jossakin kontekstissa, ne eivät voi olla eri aikoina ja eri paikoissa täysin samanlaisia, ja siksi nykyihmisen on mahdotonta tavoittaa esimerkiksi Raamatun syntyaikojen tulkintatapoja. Edes aikakone ei auttaisi näiden alkuperäisten merkitysten lähteille, sillä tulevaisuudesta tullut aikakoneen matkustaja vaikuttaisi itse joka tapauksessa tulkintoihinsa. Koska pääkoppaansa ei voi tyhjentää, omasta tulkintakontekstistaankaan ei pääse millään eroon.