Peruskarttojen nimistö
Peruskarttoja alettiin tehdä 1940-luvulla. Lähtökohtana on aina ollut se, että karttaan otettavat nimet ovat paikallisten asukkaiden käyttämiä ja tuntemia.
Peruskarttanimistön kehitys
Peruskarttojen nimistö on kehittynyt nykyiselleen kartantekijöiden ja nimiasiantuntijoiden yhteistyön tuloksena. Kehitystä tapahtuu yhä.
Kartan tehtävänä on toisaalta säilyttää vanhaa nimistöä, vaalia nimiperinnettämme, mutta toisaalta kartan täytyy pysyä muutoksissa mukana eli olla ajantasainen. Myös nimet muuttuvat aikojen kuluessa, ja asutuksen laajentuessa tarvitaan uusia nimiä uusille asutusalueille.
Peruskartan nimistö on hyvä lähtökohta myös nimistönsuunnittelijoille, koska koko karttanimistön syntymisen taustalla on ollut paikallisten asukkaiden haastattelu. Peruskartasta voidaan ottaa mallia ja aineksia luotaessa uutta nimistöä.
Kartantekijöiden kannalta peruskartan nimistön moitteeton kunto on tärkeä senkin takia, että peruskartoista tehdään nykyisin monenlaisia sovelluksia, joissa nimien virheelliset asut helposti leviävät.
Mistä nimet karttaan?
Nimistöä on kartoitusten yhteydessä hankittu karttoihin alusta alkaen pääasiassa keräämällä haastatteluin ”maastosta”, mutta myös vanhoista kartoista ja asiakirjoista. Lähtökohtana on aina ollut se, että karttaan otettavien nimien on oltava paikallisten asukkaiden antamia ja käyttämiä.
Kartoittajat ovat muun kartoitustyön ohella haastatelleet kartoitettavan alueen asukkaita ja tarkistaneet vanhemmissa kartoissa olleiden nimien oikeellisuutta ja saaneet karttaan myös uusia nimiä. Nykyisin kartoitukseen liittyvä nimien keruu on melko vähäistä.
Laajamittaisemmin on suullista nimiperinnettä kerätty ja tallennettu kielitieteilijöiden ja historiantutkijoiden aloitteesta jo 1800-luvulta alkaen. Nimien tallennusta ja arkistointia hoitamaan asetettiin vuonna 1915 Tieteellisten seurojen paikannimitoimikunta. Toimikunta laati paikannimien keruuohjelman, joka pääpiirteissään on voimassa edelleen. Tavoitteeksi asetettiin järjestelmällinen kaikkien paikannimien tallennus Suomessa ja Suomeen rajoittuvilla suomenkielisillä alueilla.
Nykyisen Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmat sisältävät Suomesta ja lähialueilta yli kaksi ja puoli miljoonaa nimitietoa. Nimiä ovat keränneet kielitieteellisen koulutuksen saaneet nimistöntutkijat ja suomen kielen opiskelijat, usein kotiseudultaan tai muuten tuntemaltaan alueelta. Kerättyyn nimikokoelmaan liittyy myös lista kunkin keruualueen karttojen virheellisistä nimistä. Kotimaisten kielten
keskuksessa tehtävässä karttanimistön tarkistustyössä hyödynnetään Nimiarkiston
laajoja kokoelmia.
