Suomen murteet

Suomessa puhutaan monenlaisia murteita. Murteet voidaan jakaa pääryhmiin, ja pääryhmiin kuuluu useita alaryhmiä. Jaon perustana on äännehistoria, ja jaottelussa hyödynnetään myös asutushistoriallista tietoa.

Pääryhmät

Suomessa puhuttava suomi jakaantuu useisiin murteisiin. Pääryhminä on pidetty itä- ja länsimurteita.

Itämurteita ovat savolais- ja kaakkoismurteet. Länsimurteita ovat lounaismurteet, lounaiset välimurteet, hämäläismurteet, eteläpohjalaismurteet, keski- ja pohjoispohjalaismurteet sekä Peräpohjan murteet. 

Perustana äännehistoria

Perinteisen murrejaon perustana on äännehistoria. Murrerajat on määritelty eri äännepiirteiden levinneisyysrajojen mukaisesti.

Selvimmin itä- ja länsimurteita erottaa kirjakielen d:n edustus. Idässä d:n paikalla on kato tai puolivokaalinen siirtymä-äänne (aijat, lauvat, veessä) ja lännessä puolestaan r tai l (airat, laurat, velessä).

Asutushistoria ja prosodia

Murrejaottelussa on hyödynnetty myös asutushistoriallista tietoa. Nykyisin murteet toisaalta tasoittuvat, toisaalta säilyvät paikallisen identiteetin vahvistajina.

Myös prosodia on olennainen osa murteita. Prosodia voi muuttua nopeasti mutta säilyä joltakin osin murteellisena, vaikka puhuja tietoisesti pyrkisikin yleiskieliseen puhetapaan.