”Kielentutkijat voivat edistää asiallista keskustelua”

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Lapsena kuulin eri murteita niin syntymäkaupungissani Oulussa kuin vieraillessamme sukulaisten luona Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla, mutta minun itseni sanottiin puhuvan kirjakieltä. Tähän vaikutti varmasti se, että kotona luettiin paljon. Kadun toisella puolella oli Heinäpään sivukirjasto, josta lainasin jatkuvasti lisää luettavaa.

Koulussa lempiaineeni oli äidinkieli, ja kirjoitin ylioppilastutkinnossa laudaturin siitä ja neljästä muusta kielestä. Silti vasta välivuoden jälkeen ammatinvalinnan ohjaajan avulla tunnistin itsessäni kieli-ihmisen ja lähdin Helsingin yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä ja yleistä kielitiedettä.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Olen opiskeluajoistani asti ollut kiinnostunut erityisesti kielen rakenteesta. Tämä koskee niin äidinkieltäni suomea kuin eri kielten tyypittelyä rakenteen mukaan. Kielenhuoltajana ja tekstintutkijana kiinnostukseni on kohdistunut lauseitten, virkkeitten ja kokonaisten tekstien rakenteen lisäksi siihen, miten kieltä käytetään eri tilanteissa ja tekstilajeissa. Väitöskirjani käsitteli hallinnon lehdistötiedotteiden kieltä.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuolto-osaston johtajana keskustelen kieliasioista Kotuksen asiantuntijoiden ja yhteistyökumppanien kanssa esimerkiksi suomen kielen lautakunnassa. Suurin osa keskusteluista koskee suomen kielen huoltoa, mutta osa myös eri kielten asemaa ja käyttöaloja.

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kielet muuttuvat. Mitä ajattelet tästä?

Maailmassa puhutaan tuhansia kieliä, ja yhä useampia niistä puhutaan myös Suomessa. Kielimaiseman muutos ei ole kielten määrän hurjasta kasvusta huolimatta kuitenkaan aivan niin suuri kuin saattaa tuntua, sillä myös Suomi on aina ollut monikielinen. Jokaisella on ja tulee olla oikeus käyttää omaa kieltään. Lisäksi tärkeää on, että eri kielistä huolimatta ymmärrämme toisiamme ja voimme yhdessä rakentaa yhteiskuntaamme. Kääntäminen ja tulkkaus auttavat keskinäisessä ymmärtämisessä, samoin se, että Suomeen asettuvat eri kielten puhujat oppivat myös kansalliskieliämme suomea ja ruotsia. Tätä voimme auttaa käytännössä suhtautumalla myönteisesti erilaisiin tapoihin puhua omaa äidinkieltämme silloinkin, kun se keskustelukumppanille on toinen tai vieras kieli.

Kuten kaikki elävät kielet, myös suomen kieli vaihtelee ja muuttuu. Kielenhuollon tavoitteena on, että meillä on vaihtelusta ja muutoksesta huolimatta käytettävissä myös yhteinen kielimuoto. Siksi me kielenhuoltajat seuraamme suomen yleiskielen vaihtelua ja muutosta ja tarvittaessa päivitämme kielenhuollon suosituksia.

Kielenhuollon tavoitteena on, että meillä on vaihtelusta ja muutoksesta huolimatta käytettävissä myös yhteinen kielimuoto.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Kielenhuolto-osaston johtajana voin vaikuttaa lähinnä siihen, että kielenhuollon palveluissa, julkaisuissa ja sidosryhmätyössä edistetään tietoisuutta kielistä ja niiden rinnakkaiselosta, vaihtelusta ja muutoksesta.

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

On hyvä, että kielestä ja kielistä keskustellaan useilla foorumeilla ja että keskusteluun osallistuvat niin kielenkäyttäjät kuin kielen ammattilaiset. Kieli ja kielet ovat olennainen osa elämäämme, identiteettiämme ja yhteiskunnan toimintaa.

Ei siis ole ihme, että kieltä koskevissa asioissa on suuria ja periaatteellisiakin näkemyseroja. Kieliasiat voivat myös herättää voimakkaita tunteita, olipa kyse yksittäisistä sanoista, kielenhuollon suosituksista tai eri kielten käyttöaloista ja asemasta. Tunnekuohusta huolimatta argumentointi pitäisi kielikeskusteluissakin yrittää säilyttää asiallisena eikä sortua toisten keskustelijoiden asiattomaan arvosteluun. Kielentutkijat voivat osaltaan edistää asiallista keskustelua tarjoamalla tutkimukseen perustuvaa tietoa ja analyysia.

Tunnekuohusta huolimatta argumentointi pitäisi kielikeskusteluissakin yrittää säilyttää asiallisena eikä sortua toisten keskustelijoiden asiattomaan arvosteluun.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kauneinta kielessä on, että sillä voi rakentaa yhteyttä muihin ihmisiin ja edistää demokratiaa ja suvaitsevaisuutta. Kauheinta on se, että kieltä käytetään tietoisesti valehteluun ja propagandaan.

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Varmaankin olisin neuvo tai ohje. Vaikka en enää useinkaan anna kielineuvoja tai -ohjeita, neuvon ja ohjeistan lähes päivittäin erilaisissa hallinnollisissa asioissa.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Yhden kirjan sijasta ottaisin Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan, jossa kuvataan 1900-luvun aatteiden ja murrosten vaikutusta tavallisten ihmisten elämään. Vaikka joutuisin viettämään saarella pitkän ajan, saisin seuraa kirja kirjalta vaihtuvista mutta usein jo aiemmin sivuroolissa esiintyvistä ja siten vähitellen tutuksi tulevista päähenkilöistä. Tarvittaessa voisin lukea kirjat monta kertaa nauttien niiden tarkasta ja taidokkaasta suomen kielestä, joka ilmenee henkilöiden puheessa myös mukailtuna Savon murteena.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Sen lisäksi, että kielimaisema ja kielet muuttuvat, myös meidän jokaisen oma tapa käyttää kieltä vaihtelee ja muuttuu elämämme aikana. Voimme kasvaa ja kehittyä kielenkäyttäjinä koko ikämme.

---

Toimitus: Vesa Heikkinen