Kolmiosainen Suomen kielen perussanakirja ilmestyi 1990‒1994. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.
Kotimaisten kielten keskuksen ja Yle Radio 1:n Aristoteleen kantapää -ohjelman yhteistyönä on syntynyt kuulokuvasarja Kielineuvonnan vuosikymmenet. Se esittelee muutamia Kielitoimiston puhelinneuvonnassa käsiteltyjä kysymyksiä 1940-luvulta 2000-luvulle.
Kuudennessa kuulokuvassa käsitellään 1990-lukua ja uusien valtioiden nimiä. Ohjelman voi kuunnella Ylen verkkosivuilla.
Pilkutusongelmia ja kysymyksiä Virosta
Kielitoimiston puhelinneuvonta oli 1990-luvulla varsin suosittu palvelu: yleisessä kielineuvonnassa vastattiin päivittäin 60–80 puheluun. Vastausaika oli pääasiassa arkisin klo 9–14, mutta vuosikymmenen puolivälissä vastattiin joinakin vuosina 15:een ja muutaman kuukauden jopa klo 16:een saakka.
Useita kertoja kysyttiin muun muassa seuraavista kielen ilmiöistä, joista monet ovat askarruttaneet myös ennen ja jälkeen 90-luvun (vastauksia on merkitty sulkeisiin):
sanan viive taivutus (viipeen, harvinaisempi viiveen)
sanan ryväs taivutus (rypään)
Miten kirjoitetaan Lähi-itä ja Kaukoitä?
Miten kirjoitetaan Baltia?
Miten kirjoitetaan korkein oikeus?
business vai bisnes? (molemmat käyvät)
tarkastaa vai tarkistaa?
ulkolainen vai ulkomainen? (ulkomainen)
ottaa huomioon vai huomioida?
perustana ovat kustannukset vai perustana on kustannukset? (ovat)
ajatusviivan käyttö: Helsingin–Lahden tie, sävelmä 200‒300-luvuilta
verbin muoto teititeltäessä: mikäli olette jo maksanut
välimerkit ja alkukirjain kirjeen aloituksessa ja lopetuksessa
Päiväkirjaan on merkitty taajaan myös pilkkuasiaa, pilkutus tai pilkutusongelmia. Vuosikymmenen yleisin kysymys saattaa kuitenkin koskea eteläisen naapurimaamme nimeä. Aiheesta Viro vai Eesti käytiin (jälleen) keskustelua lehdistössä sekä Viron itsenäistyttyä vuonna 1991 että myöhemmin 90-luvulla.
Uusia valtioita
1990-luvun alku oli maailmanpoliittisesti hyvin merkittävää aikaa. Saksan demokraattinen tasavalta yhdistyi Saksan liittotasavaltaan vuonna 1990. Kylmän sodan aikakausi päättyi lopullisesti, kun Neuvostoliitto hajosi joulukuussa 1991. Entiset Neuvostotasavallat Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina olivat joulukuun alussa tavanneet ja sopineet Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) perustamisesta.
1990-luvun alussa hajosivat myös Tšekkoslovakia sekä Jugoslavia, jonka alueelle perustettiin raakojen sotien seurauksena uudet valtiot Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Makedonia, Montenegro, Serbia ja Slovenia.
Nämä valtionrajojen myllerrykset aiheuttivat Kielitoimiston neuvontoihin kysymysten tulvan. Esimerkiksi tammikuussa 1993 kieli- ja nimineuvonnoissa vastattiin kysymykseen Tšekin valtion nimestä useita kymmeniä kertoja. Myös näitä asioita kysyttiin (vastauksia on merkitty sulkeisiin):
Mikä on Saksan virallinen nimi? (Saksan liittotasavalta)
Miten kirjoitetaan Itsenäisten valtioiden yhteisö?
Miten taivutetaan lyhennettä IVY? (IVY:hyn ~ IVYyn)
Miten kirjoitetaan Azerbaidžan?
Miten kirjoitetaan Ingušia?
Miten kirjoitetaan Kazakstan?
Georgia vai Gruusia? (Georgia)
Kirgisia vai Kirgistan? (mieluummin Kirgisia)
Bosnia–Hertsegovina vai Bosnia ja Hertsegovina (molemmat)
Miten taipuu Bosnia ja Hertsegovina? (Bosnia ja Hertsegovinassa)
Keskustelua vaihtoehdoista Makedonian viralliseksi suomenkieliseksi nimeksi
Lama-aikana risteiltiin Itämerellä
Kotimaassa 1990-luvun alkupuolta leimasi Suomen pahin lama ja massatyöttömyys. Puhelinneuvonnan päiväkirjamerkinnöistä lamaa ei juurikaan huomaa, vaikka tiedusteltu onkin, pitäisikö käyttää termiä devalvaatio vai devalvointi (molemmat käyvät) ja miten lama-Suomi kirjoitetaan.
Suosittua 90-luvun ajanvietettä olivat risteilyt autolautoilla. Kielitoimistosta onkin kysytty useasti Ruotsin-laivan oikeaa kirjoitusasua. Yleensä on suositettu yhdysmerkillistä kirjoitustapaa, vaikka rinnalla on nykyään mahdollinen myös yhteen kirjoitettu ruotsinlaiva.
Laivaristeilyiltä tutun seisovan pöydän sijaan on suositettu – ja suositetaan edelleen – näppärämpää sanaa noutopöytä. Myös 24 tunnin risteilyn ja tax-free-myymälän kirjoittaminen on tuottanut neuvonnan asiakkaille päänvaivaa. Jopa Silja Europa -aluksen nimen ääntämisestä on kysytty.
Risteilyihin liittyy myös hyvin traaginen tapahtuma: autolautta Estonia upposi syysmyrskyssä 28.9.1994 ja yli 800 ihmistä menehtyi. Onnettomuuden jälkeen tuli useita kysymyksiä siitä, onko haveri vai haaveri oikein. Molemmat käyvät: ensimmäinen tarkoittaa merivahinkoa, ja jälkimmäistä käytetään arkisessa kielessä muustakin onnettomuudesta tai vahingosta.
Perussanakirjasta Nykysuomen sanakirjan perillinen
Kielitoimiston toimittama Suomen kielen perussanakirja ilmestyi painettuna 1990–1994 ja sähköisenä CD-Perussanakirjana 1997. Uusi, ajantasainen sanakirja oli tarpeen, sillä Nykysuomen sanakirjan aineistonkeruu oli lopetettu jo vuonna 1938. Maailma oli kuitenkin muuttunut ja sanasto kasvanut nopeasti sotien jälkeen. Perussanakirjassa oli muun muassa 76 tieto-alkuista uudissanaa (esim. tiedonkulku, tietokanta, tietokonepeli ja tietovuoto) ja 32 ympäristö-alkuista uudissanaa (esim. ympäristöhallitus, ympäristönsuojelu ja ympäristörikos).
Osaksi eurooppalaista liittoa
1.1.1995 Suomi liittyi Euroopan unioniin. Suomen kielen lautakunta otti kantaa liiton nimeen jo vuonna 1992:
Lautakunta oli sitä mieltä, että suomen kielessä olisi mahdollista käyttää kumpaakin sanaa liittoa ja unionia. Lautakunta piti ensisijaisena ilmausta Euroopan liitto (EL), koska siinä on suomenkielisille merkitykseltäänkin selvä omaperäinen sana liitto ja koska merkittävät joukkoviestimet ovat ryhtyneet käyttämään sitä. Lautakunta ei pitänyt virheellisenä myöskään ilmausta Euroopan unioni, mutta se katsoi, että sana unioni ei ole kaikille suomalaisille merkitykseltään niin selvä kuin liitto ja että unioni on tyylillisesti vanhahtava. (Kielikello 4/1992.)
Suosituksesta huolimatta käyttöön vakiintui Euroopan unioni, jonka kirjoitusasusta, lyhenteestä (EU, luetaan ee-uu) ja lyhenteen taivuttamisesta (EU:hun, luetaan ee-uu-hun ~ EU:iin, luetaan Euroopan unioniin) on kysytty tasaisesti koko 1990-luvun.
