Kielineuvonta kuuluu Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuollon tehtäviin. Kuva: Joni Villanen.
Kielenhuolto on toimintaa, jonka tavoitteena on selkeä, ymmärrettävä ja tilanteeseen sopiva kieli. Yleiskielen käytettävyyttä pidetään yllä esimerkiksi ajantasaisilla kielenhuollon ohjeilla. Ohjeissa käsitellään paitsi oikeinkirjoitusta, kielioppia ja sanastoa myös ilmaisun selkeyttä ja tyyliä.
Kielenhuolto voi koskea myös kokonaisia tekstejä. Lisäksi kielenhuoltoon liittyy läheisesti kielen asema yhteiskunnassa sekä kielipoliittiset toimet, joilla tuohon asemaan vaikutetaan.
Yleiskielen rinnalla Kotimaisten kielten keskuksessa huolletaan nimistöä ja virkakieltä, myös ruotsiksi.
Kielenkäytön ohjeita ja suosituksia
Kielenhuollon ohjeet ja suositukset edistävät ja ylläpitävät suhteellisen yhdenmukaista ja ymmärrettävää yleiskieltä. Ohjeistuksista pyritään laatimaan sellaisia, että kielenkäyttäjien on mahdollisimman helppoa soveltaa niitä omiin käyttötarkoituksiinsa eri tilanteissa.
Yleiskieltä koskevissa ohjeissa – esimerkiksi Kielitoimiston ohjepankissa – käsitellään oikeinkirjoituksen käytänteitä, kieliopin ilmiöitä, tekstin rakenteita, sanastoa ja nimistöä. Koska kielenkäyttö vaihtelee tilanteittain ja teksti- ja tyylilajeittain, kielenhuolto kuvaa kieltä eri yhteyksissä sekä kielessä tapahtuvia muutoksia. Kielenhuoltoon kuuluu siis myös kielitiedon ja kieltä koskevan ymmärryksen lisääminen.
Tekstien huoltoa
Kielenhuollon kohteena ovat myös kokonaiset tekstit. Tavoitteena on parantaa tekstejä niin, että ne olisivat mahdollisimman tarkoituksenmukaisia ja onnistuneita omissa käyttöyhteyksissään.
Yksi tekstinhuollon työmuodoista on tekstintarkistus, johon kuuluu kieliasun tarkistuksen lisäksi etenkin tekstin rakenteen, näkökulman ja sävyn tarkastelu, jotta teksti olisi ymmärrettävä, selkeä ja toimiva. Tekstien sujuvuuteen ja tyyliin voi vaikuttaa myös tarjoamalla kirjoittajille koulutusta.
Kielipolitiikkaa
Kielenhuollon tavoitteita ohjaa ja määrittelee osaltaan kielen asema yhteisössä ja yhteiskunnassa. Kielen asemaan vaikutetaan kielipolitiikalla: voidaankin puhua myös kielen aseman huollosta.
Kielipolitiikka käsittää yhtäältä uhanalaisten kielten elvyttämisen, toisaalta yhtä lailla vakiintuneen kielen käyttöalaan liittyvät kysymykset. Myös koulujen kielitarjonta ja ylipäänsä koulutuksen kielestä päättäminen kuuluvat kielipolitiikkaan.
Suomen kieli on yhteiskunnassa laajasti käytössä oleva kansalliskieli, jolle luotiin yhteinen pohja 1800-luvulla. Tämä tarkoittaa sitä, että sen huoltaminen on erilaista kuin vaikkapa sellaisen kielen, jolla ei ole vielä vakiintunutta kirjoitusjärjestelmää. Kotimaisten kielten keskuksessa tehtävän kielenhuoltotyön tukena toimii suomen kielen lautakunta.