Kielelliset oikeudet ovat tärkeitä etenkin viittomakielisille ja saamenkielisille sekä ruotsinkielisille, mutta heidän oikeutensa jäävät usein toteutumatta. Tämä käy ilmi alkuvuodesta 2025 julkaistuista uusimmista kielellisiä oikeuksia käsittelevistä kyselytutkimuksista: viittomakielibarometristä, saamebarometristä ja ruotsin ja suomen kieltä kaksikielisissä kunnissa koskevasta kielibarometristä.
Käytännössä kysymys on esimerkiksi siitä, että viittomakieliselle ei tilata tulkkia tai järjestetä vaihtoehtoa takaisinsoittopalvelulle, saamenkielisistä suurin osa ei voi käyttää kieltään asioidessaan terveydenhuollossa, tai julkisten palveluiden tsättibotit ja digiavustajat puhuvat kelvotonta ruotsia, jos sitäkään. Monet barometrien vastaajat myös kertovat tuntevansa kielelliset oikeudet vähintään melko hyvin. Vieraampia kielelliset oikeudet sen sijaan vaikuttavat olevan muille kuin kielivähemmistöille itselleen. Tiedon puute on barometrien perusteella yksi keskeinen syy siihen, että kielelliset oikeudet eivät kovin usein toteudu lain tarkoittamalla tavalla.
Muitakin syitä on, osa selvempiä, osa mutkikkaampia. Kielitaitoisen työvoiman ja resurssien puute mainitaan kielibarometreissä niin saamen kieliä, viittomakieliä kuin ruotsin kieltäkin koskevana ongelmana, ja myös kehno asenneilmapiiri tulee esiin.
Mitä barometrit kertovat kielitilanteesta?
Barometreillä ei toistaiseksi seurata kaikkien Suomen perinteisten vähemmistökielten kuten Suomen romanikielen tai karjalan kielen tilannetta. Kummankaan kielen käytöstä palveluissa ei ole säädetty laeissa, karjalan kielestä ei myöskään muussa, esimerkiksi opetusta koskevassa lainsäädännössä. Neljän vuoden välein toteutettavat barometrit taas keskittyvät nimenomaan laeissa määriteltyjen kielellisten oikeuksien toteutumiseen.
Lainsäädännössä määritellään esimerkiksi oikeus asioida viranomaisissa ja saada opetusta viittomakielellä sekä saamen kielillä tai ruotsin tai suomen kielellä tietyillä alueilla. Lainsäädännössä korostuu ajatus siitä, että hyvin keskeisissä asioissa kuten tuomioistuimessa ja viranomaisasioinnissa kieliryhmillä oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi omalla kielellään. Kielelliset oikeudet onkin määritelty pitkälti suhteessa julkiseen valtaan, ja siksi barometreilläkin seurataan etenkin vuorovaikutustilanteita julkisen hallinnon kanssa.
Ihmisten arjessa kielelliset oikeudet ovat sitä tärkeämpiä, mitä lähempänä ollaan terveyttä ja turvallisuutta. Barometrien vastauksissa muun muassa omakieliset terveydenhoidon palvelut koetaan hyvin keskeisiksi. Yhteisen kielen puute voi toisinaan uhata terveysturvallisuutta, ja tämä voi korostua esimerkiksi vanhustenhoidossa.
Käytännössä suurin osa vähemmistökielisistä on kuitenkin sujuvasti kaksi- tai monikielisiä, mikä näkyy myös barometrien vastauksissa. Moni asioisi mieluummin omalla kielellään, mutta koska omakielisen palvelun järjestäminen on monissa tilanteissa vaivalloista tai mahdotonta, tai koska omakielistä palvelua pyytävä leimataan hankalaksi, päätetään toimia sillä kielellä, joka on tarjolla: viittomakielinen saattaa etätulkkauspalvelun järjestämisen sijaan asioida kirjoittaen suomeksi tai ruotsiksi, saamen- tai ruotsinkielinen saattaa aloittaa asioinnin suoraan suomeksi.
Kielet viranomaisasioinnissa ja arjessa
Vaikka kielelliset oikeudet ja niiden seuranta keskittyvätkin julkisen vallan alueelle, barometreissäkin on kysytty ja tarkasteltu vastaajien kielivalintoja arjen eri tilanteissa ja toimintaympäristöissä. Ruotsia, saamen kieliä ja viittomakieliä käytetään pääsääntöisesti enemmän kodin, sukulaisten, ystävien piirissä kuin työssä tai viranomaisten kanssa.
Käytännön elämässä tilaisuudet kielten käyttämiseen arjessa ovatkin keskeisempiä kuin oikeus oman kielen käyttöön vaikkapa tuomioistuimessa. Kielten vahvistamisen näkökulmasta etenkin oikeus ja todellisuudessa toteutuva mahdollisuus kielen oppimiseen eri ikätasoilla on elintärkeää etenkin kaikkein uhanalaisimmille vähemmistökielille, esimerkiksi koltansaamelle tai suomenruotsalaiselle viittomakielelle - tai karjalalle, jonka oppimismahdollisuuksia ei toistaiseksi turvata lainsäädännössä.
Pääsy kieleen, mahdollisuus sen oppimiseen, sekä lapsille että aikuisille, ja yhteys muihin kielenkäyttäjiin korostuvat myös kotoperäisten vähemmistökielten elvytystoiminnassa ja kielille laadituissa elvytysohjelmissa. Esimerkiksi romanit tai karjalankieliset eivät ole ajaneet oikeutta asioida kielellään viranomaisyhteyksissä vaan perustelleet ensisijaisesti oman kielen opetuksen, oppimateriaalien ja koulutettujen opettajien sekä etenkin lapsille ja nuorille suunnattujen julkaisujen, TV-ohjelmien ja muiden vastaavien materiaalien tarvetta.
Kehittyvät kielelliset oikeudet kielen säilyttäjinä ja vahvistajina
Omakielisten julkisten palveluiden ja kielen opetuksen lisäksi kielellisillä oikeuksilla voidaan turvata vähemmistöasemassa olevien kielten säilymistä ja luoda niille tilaa yhteiskunnassa. Saamen kieliä ja viittomakieliä koskevissa nimikkolaeissa sekä kielilaissa säädetään myös viranomaisten velvollisuudesta edistää viittomakielten ja saamen kielten sekä molempien kansalliskielten käyttämistä.
Edistämisvelvollisuutta ei kuitenkaan konkretisoida eikä sille ole toistaiseksi rakennettu kovin laajasti sovellettavia saati resursoituja toteuttamiskeinoja, mistä kertoo myös se, että velvollisuuden täyttämistä ei seurata barometreillä. Kielten käyttöä voidaan edistää esimerkiksi lisäämällä tuntuvasti niiden näkyvyyttä julkisissa palveluissa ja julkisessa tiedonvälityksessä, tuottamalla vähemmistökielisiä digitaalisia ja painettuja materiaaleja ja perustamalla ja ylläpitämällä vähemmistökielen käytölle omistettuja ympäristöjä.
Monet tällaisista asioista vaativat kuitenkin huomattavasti laajempaa työtä kuin mihin yksittäisellä viranomaisella yleisen edistämistehtävänsä tai määräaikaisen rahoituksen varassa toimivilla kielenelvytyshankkeilla on mahdollisuuksia. Eihän laeissa täsmällisemmin määriteltyjä oikeuksiakaan barometrien perusteella onnistuta toteuttamaan, vaikka barometrit ja niiden kyselyihin vastanneet kielenkäyttäjät ovat antaneet erinomaisia suosituksia siitä, miten kielellisiä oikeuksia voitaisiin toteuttaa paremmin.
Vähemmistökielten asema lainsäädännössä on edennyt vähitellen vuosituhannen vaihteen jälkeen: saamen kielilaki on vuodelta 2003, viittomakielilaki vuodelta 2015, ja muissa kieliasioita ja kielten käyttöä muun muassa opetuksessa ja tiedonvälityksessä käsittelevissä säädöksissä on alettu ottaa huomioon saamen kielet, viittomakielet ja myös romanikieli.
Kenties tulevaisuudessa pystytään konkretisoimaan myös julkisen vallan velvoite edistää kotoperäisten kielten käyttöä ja ulottamaan se myös muihin kotoperäisiin vähemmistökieliin kuten karjalaan ja romanikieleen. Kenties silloin myös barometreissä seurattaisiin kielellisiä oikeuksia kokonaisvaltaisemmin, ja näkökulma oikeudesta kieleen elämässä ja arjessa korostuisi.
Barometritkin kehittyvät
Ruotsia ja suomea kaksikielisissä kunnissa koskeva kielibarometri toteutettiin vuonna 2024 kuudetta kertaa, saamebarometri kolmatta kertaa ja viittomakielibarometri toista kertaa. Uusimpien barometrien tulokset ovat hyvin samansuuntaisia edellisten kanssa.
Uudet barometrit kuten ensimmäistä kertaa vuonna 2020 tehty viittomakielibarometri antavat todella arvokasta tietoa siitä, miten kielelliset oikeudet toteutuvat kielenkäyttäjien näkökulmasta. Kuitenkin kun samansuuntaista tietoa kerätään yhä uudelleen ja samoja parannuksia suositellaan ilman että asiat muuttuvat, tiedonkeruun tarpeellisuus pitää arvioida uudelleen.
Näin tehtiinkin uusimman saamebarometrin toteutuksessa. Kun jo vuoden 2020 saamebarometri, järjestyksessään toinen, oli tuonut esiin kielenkäyttäjien turhautumisen toistuviin selvityksiin ja samojen suositusten toistamiseen, vuoden 2024 saamebarometrin laatijat kohdistivat kyselyn kielenkäyttäjien sijaan saamen kielilain piiriin kuuluville viranomaisille. Näin saatiin tietoa eri näkökulmasta ja samalla suunnattiin pohdinta kielellisten oikeuksien toteutumisesta palveluiden tuottajille. Heille on tarkoitettu myös Saamebarometrissä 2024 aiempien suositusten jatkoksi julkaistu laadukkaita saamenkielisiä palveluita tuottavan organisaation toimintamalli.
On mielenkiintoista nähdä, miten se ja muut barometreissä annetut suositukset ja ehdotetut keinot saadaan käyttöön ja parantamaan vähemmistökielisten oikeuksia palveluiden kautta.