Suomen hallitus antaa eduskunnalle kerran vaalikaudessa raportin kielilainsäädännön soveltamisesta. Tätä oikeusministeriön laatimaa raporttia kutsutaan kielikertomukseksi, ja sen kokoamista varten pyydetään eri kieliryhmien edustajilta tietoja kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Ministeriön lähettämiin kysymyksiin vastasivat myös Kotuksen koordinoimat suomen, ruotsin ja romanikielen lautakunnat ja karjalan kielen asiantuntijatyöryhmä sekä Kotuksen vähemmistökielifoorumissa kieliryhmiään edustavat Kuurojen Liitto ja saamelaiskäräjät.
Huoli osallisuudesta ja resursseista
Suomen kielen lautakunta nostaa vastauksessaan esille Tiina Onikki-Rantajääskön tekemän selvityksen suomen kielen tilasta. Selvitys valmistui elokuussa 2024, ja se sisältää monia suosituksia kielitilanteen kohentamiseksi. Lautakunnan mukaan keskeinen tehtävä olisi eri kielten asemaa yhdessä tarkastelevan monikielisen Suomen kielistrategian laatiminen ja toteuttaminen.
Suomen kielen lautakunta on lisäksi huolissaan siitä, miten heikot tekstitaidot ja heikko yleiskielen hallinta kaventavat kansalaisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Haasteita aiheuttaa myös yhä laajeneva digitalisaatio, joka edellyttää palvelujen käyttäjiltä uusia taitoja ja palvelujen tuottajilta toimia kielellisen saavutettavuuden parantamiseksi.
Ruotsin kielen lautakunta esittää vastauksessaan huolen siitä, että ruotsiin kohdistuvat resurssit vähenevät ja ymmärrys ruotsinkielisten tarpeista puuttuu yhä useammin. Kielilain pykälät ja vaatimukset tunnetaan, mutta käytännössä lakia on vaikea noudattaa.
Julkishallinnossa usein vallitseva yksikielinen ajattelutapa voi lautakunnan mukaan johtaa käännöstarpeiden unohtumiseen tai käännösten puuttumiseen. Ruotsinkielisiä tekstejä voi olla vähemmän, ja ne ovat usein lyhyempiä kuin vastaavat suomenkieliset. Resurssien puute johtaa myös tekstien laadun heikkenemiseen.
Vähemmistöjen oikeudet turvattava
Kotoperäisten vähemmistökielten keskenään hyvin erilainen lainsäädännöllinen asema heijastuu myös kielikertomusta varten annettujen vastausten painotuksissa. Kieliryhmien edustajien vastauksille yhteistä on kuitenkin huoli siitä, että kielten aseman kohentamiseksi esitetyt toimenpiteet eivät etene tarvittavalla tavalla ja että myös laissa turvattujen oikeuksien toteutumisessa on puutteita.
Romanikielen lautakunta toteaa vastauksessaan, että kieliryhmä tulee hyvin kuulluksi heitä koskevissa asioissa, mutta esitetyt toimenpiteet kielen elvyttämiseksi ja sen aseman parantamiseksi ovat jääneet toteuttamatta. Karjalan kielen asiantuntijatyöryhmä puolestaan tuo esille, että karjalan kielen aseman ja käytön vahvistaminen edellyttää vastikään ilmestyneen elvytysohjelman toimeenpanoa. Seuraavan hallituskauden aikana tehtävässä kielikertomuksessa huomiota tulisi kiinnittää ohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden seurantaan.
Useimmissa vastauksissa esiin nousee myös kielten lainsäädöllinen asema: Saamelaiskäräjät esittää saamen kielilain ja etenkin sen soveltamisalaa koskevan pykälän uudistamista. Kuurojen Liitto nostaa esille lainsäädännön uudistustarpeita viittomakielisten oppilaiden tilanteen parantamiseksi varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Karjalan kielen asiantuntijaryhmä korostaa elvytysohjelmassakin keskeisesti esillä olevaa tarvetta sisällyttää karjalan kieli lainsäädäntöön.
Viranomaisasiointia saameksi, viittomakielillä ja tulkattuna
Saamenkielisillä ja viittomakielisillä on tietyin rajauksin oikeus omankieliseen viranomaisasiointiin. Kuurojen Liiton ja saamelaiskäräjien mukaan viittomakielisiä tietosisältöjä ja saamenkielisiä digipalveluja on nykyisin tarjolla entistä enemmän, mutta niiden määrä on silti edelleen vähäinen. Saamelaiskäräjien vastauksessa todetaan, että esimerkiksi Lapin hyvinvointialueen lakisääteinen tehtävä tukea saamenkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä koko maassa jää toteutumatta resurssipulan vuoksi.
Viittomakielisten asiointia on helpottanut etukäteen tilattava etätulkkaus, mutta toisaalta tulkkausta ei järjesty aina tarvittaessa eikä etätulkkaus sovellu kaikille tai kaikkiin tilanteisiin. Kuurojen Liitto nostaa esille myös muita tulkkauksen käytäntöjä ja tilausjärjestelyjä koskevia epäkohtia. Viittomakielisillä on kuitenkin tarve ja oikeus päästä osallisiksi yhteiskuntaan ja esimerkiksi opetukseen sekä saada palvelua ja tietoa myös suoraan omalla kielellään. Sekä saamenkielisten että viittomakielisten kielellisiä oikeuksia vaarantaa myös käännösten ja erikoissanaston puute; esimerkiksi säädöskielen terminologiaa olisi kehitettävä saamen kielille ja etenkin suomenruotsalaiselle viittomakielelle.
Kertomuksessa ajankohtaisia teemoja
Kielikertomuksen antamisesta säädetään kielilaissa. Kertomuksessa tulee käsitellä kielellisten oikeuksien toteutumista, kielilainsäädännön soveltamista, maan kielisuhteita sekä suomen ja ruotsin kielten kehitystä. Kansalliskielten ohella tarkastellaan ainakin saamen kieliä, romanikieltä ja viittomakieliä. Lisäksi kertomukseen on sisällytetty tietoja muista keskeisistä kielistä, joiden joukossa on kotoperäisistä kielistä myös karjala.
Vuoden 2025 kertomuksen erityisiksi teemoiksi on määritelty digitalisaatio, oikeuslaitos, kaksikieliset hyvinvointialueet, Suomen kansalliskielten tilanne ja viittomakielisten oikeudet. Oikeusministeriö valmistelee kertomusta kesän ja syksyn 2025 aikana. Ministeriö kuulee valmistelun aikana useita muitakin toimijoita, jotka edustavat kertomuksessa käsiteltäviä kieliryhmiä.