Elokuun Kotiliesi-lehden jutussa silmään osui sana kesälomittaja:
Tänäkin kesänä nautimme kesälomistamme. Se onnistuu monen kesälomittajan ansiosta. He antavat meille meidän jokavuotisen kesälomamme.
Kesälomittaja? Eihän tässä olekaan puhe maatalousyrittäjän lomasijaisesta eli maatalouslomittajasta vaan yleisemmin kesätyöntekijästä. Kummallista.
Ensimmäiseksi katson lomittaja-sanan selitystä Kielitoimiston sanakirjasta, kuten toivottavasti kuka tahansa muukin suomen kielestä kiinnostunut tekisi. Sanakirja kertoo, että lomittaja on ’jonkun sijainen loman aikana, lomasijainen’. Ainoana esimerkkinä mainitaan maatalouslomittaja.
Kun kysyin kesälomittaja-sanan mielleyhtymistä kavereiltani erittäin pienimuotoisessa ja erittäin epävirallisessa Facebook-kyselyssäni, ensimmäinen reaktio on sama kuin omani:
Tulee mieleen maanviljelijän kesälomasijainen eli maatalouslomittaja. Ehkä leikillisesti käyttäisin yleisemminkin kesälomasijaisesta.
Enemmistö vastaajista liittää sanan laillani maatalousyrittäjän lomasijaiseen. Mutta Google puolestaan on täynnä kesälomittajaa kesätyöntekijän synonyyminä! Etenkin työpaikkailmoituksissa sitä näkyy taajaan.
Maataloustyön lomittaja
Pohdin, miksi kesälomittaja liittyy kielitajussani (ja näemmä monen muunkin) niin vahvasti maatalousyrittäjyyteen. Omalla kohdallani syynä on peräti kahdenlainen tottumus: Olen kotoisin maalta, ja ensimmäinen kesätyöni oli toimia maatalouslomittajana. Lisäksi maatalouslomittaja on niin vanha ja vakiintunut sana, että se on ainoana lomittaja-loppuisena yhdyssanana mukana Kielitoimiston sanakirjassa.
Kiinnostava sivujuonne muuten on, että kun netistä löytyvissä teksteissä puhutaan pelkästä lomittajasta, viitataan lähes aina maatalouslomittajaan. Tämä puoli tuli esiin myös pienen Facebook-kyselyni vastauksissa. Tosin on olemassa myös esimerkiksi sellaista lomittajatoimintaa, joka tarjoaa tauon vammaista läheistä kotona hoitavalle.
Aurinko paistaa pilvien lomasta, välistä
Kesälomittajan loppuosa lomittaja on johdettu lomasta. Anneli Hänninen kertoo Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla, että loma on alkuaan tarkoittanut ’väliä, välipaikkaa’. Ja nykyäänkin panemme sormet sormien lomaan ja aurinko paistaa pilvien lomasta. Samaan loma-taustaan kytkeytyy myös vaikkapa tiilien latominen lomittain.
Kielitoimiston sanakirjaa vanhempi Nykysuomen sanakirja (joka kuvaa viime vuosisadan alkupuolen kielenkäyttöä) selittää lomittajan ’vakinaisen toimenhaltijan loman aikana tointa hoitavaksi henkilöksi’. Ei siis mitään mainintaa maatalousyhteyksistä! Vaikuttaa siltä, että lomittaja-sanaa on käytetty kenestä tahansa, joka on hoitanut jotain tointa loman aikana.
Osittaisesta vieraudestaan huolimatta kesälomittaja-sana on siis aivan mielekäs kesätyöntekijän synonyymi, sekä historiallisen käyttönsä että etymologiansa puolesta: kesälomittaja työskentelee vakituisen työntekijän työjaksojen välissä.
- Eeva-Helena Laurinsalo: Kiitos, kesätyöntekijät! (Kotiliesi, 1.8.2019)