Eihän sanakirja tietenkään itsestään täydenny, vaan sitä mehustetaan käsittelemällä digitoitua aineistoa ja liittämällä sitä sana-artikkelien yhteyteen. Itä-Suomen yliopiston karjalan opiskelijat ovat ahkeroineet tänäkin vuonna kanssani sana-aineiston parissa, ja verkkosanakirjan artikkelien yhteyteen on nyt lisätty runsaat 100 000 sanalippukuvaa aakkosväliltä pj–sö.
Sanalippujen yhdistäminen oikeisiin artikkeleihin ei ole ihan rutiinihommaa. Karjalan kielen sanakirjalla on omalaatuinen hakusanoitussysteeminsä, koska karjalalla ei ole ollut painetun sanakirjan laatimisaikana normitettua kielimuotoa. Päätoimittaja Pertti Virtaranta kirjoitti aikoinaan sanakirjan johdannossa, että hakusanaksi ”on yleensä pyritty ottamaan sanan vienalaismurteiden mukainen muoto”.
Eri murteissa erimuotoisia rakeita
Esimerkiksi raetta tai raesadetta tarkoittava sana on hakusanoitettu sanakirjassa muodossa roah. Sanalippukuvien hakusanoittaja on liittänyt sen yhteyteen eri murteiden pohjalta kirjoitettuja sanalippuja, joissa sanan muodoksi on merkitty sellaisia muotoja kuin rais, raje tai ruahi. Sanakirjan käyttäjää helpottavat niin sanotut viittaushakusanat: niistä on linkki artikkeliin, josta etsitty sanamuoto löytyy (esimerkiksi rais -> roah).
Kun tietyn aakkosvälin sanalippukuvat on hakusanoitettu sanakirjan periaatteiden mukaan, Kotuksen tietotekniikan asiantuntija ottaa kyseisen aineiston myllyynsä ja liittää sen prosessin jälkeen sana-artikkelien yhteyteen. Tällä hetkellä on siis valmiina sanakirjakeitos, jota ryydittävät sanalippukuvat aakkosväliltä a–s. Lippukuvat saa avattua sana-artikkelien yhteydestä kohdasta Sanaliput.
Kaikkia arkiston sanatietoja ja lause-esimerkkejä ei ole otettu mukaan sanakirjaan. Joistakin sanoista on niin paljon materiaalia, että osa esimerkeistä on jäänyt käyttämättä. Niistäkin on nyt lippukuvat kyseisten verkkosanakirjan artikkelien yhteydessä. Lisäksi aineistossa on sellaisia yksittäisiä sanatietoja, joista ei ole tehty sana-artikkeleita lainkaan, joten näitä lippukuvia ei sanakirjan yhteydestä löydy. Koko sanakirjan runsaan 500 000 sanalipun aineisto on kuitenkin ladattavissa Fairdata.fi-palvelussa.
Syyshevonen ja syyssiika päihittävät keväiset lajitoverinsa
Nyt julkaistavaan aakkosväliin sisältyy joukko syys-alkuisia sanaesimerkkejä. Kansan tietämyksen mukaan eläimet vahvistuvat kesän aikana ja ovat syksyllä uhkeimmillaan. Niinpä šĺungistui laihtui hebo kevättšurah, ei ole nygöi syyshebo eli hevonen laihtui kevätpuolella, se ei ole nyt ”syyshepo”. Lampaatkin ovat saaneet kunnon ravintoa kesällä, joten niiden keritseminen on syksyllä tuottoisinta: syyskeritšyz villua andaa parahittain. Esimerkkiä syyssiig on kylläžembi kevädsiigoa (siika on syksyllä lihavampi kuin keväällä) ei ole sanakirjassa, vaan syyssiika-artikkeliin on valittu Säämäjärveltä toinen esimerkkilause.
Kuten muutkin eläimet, myös ihminen vahvistuu kesän antimista ja auringosta. Sanalipustossa on tästä esimerkkinä lause syysrahvas on kirmiembäd kevätty, toisin sanoen ihmiset ovat syksyllä pirteämpiä kuin keväällä. Syysrahvas-sanaa ei ole otettu sanakirjaan, mutta paljastettakoon sanalippukuva tässä:
Salmiakkispriitä unilääkkeeksi
Nyt julkaistun aakkosvälin ensimmäinen lippukuva kuuluu hakusanan pjanstvuija eli ’juopotella’ yhteyteen. Se ei ole kuva alkuperäisestä lipusta, vaan sanakirjantoimittajan tekemästä kopiolipusta (alkuperäinen sanatieto on rosorie-artikkelin kohdalla).
Juopottelua kuvataan sanakirjassa melko tiheään, mikä tietysti kuvastaa niin sanottua kielenulkoista todellisuutta. Tämä seikka ei vanhaa sanakirjantoimittajaa hämmästytä, mutta parissa sanalipussa mainittu salmiakkispriin käytön kuvaus yllätti.
Vuonna 1934 E. V. Ahtian ”kielimestarina” toimi kuusikymppinen mies, joka oli paennut Venäjän vallankumouksen jälkeen Itä-Karjalasta Säämäjärveltä Raja-Karjalaan. Sanalipun mukaan mies muisteli haistelleensa aiemmin ”salmiakkispriitä” (ven. нашатырный спирт) unilääkkeeksi. Lause kertoo pakolaisen uniongelmista, mutta siinä on myös huvittava puolensa. Netissä on nimittäin aika ajoin kiistelty ”salmiakkikossun” keksijästä, ja on hupaisaa, että Karjalan kielen sanakirjasta löytyy tietoa juoman esimuodosta.
Sanasto kehittyy, kun sitä kehitetään
Olen siirtymässä eläkkeelle, ja tämä on viimeinen kirjoitukseni Kotuksen sanakirjantoimittajana. Karjalan kielen sanakirjan painetun version valmistuttua vuonna 2005 päätyönäni on ollut Kielitoimiston sanakirjan toimittaminen. Olen pitänyt paljon työstäni molempien sanakirjojen toimituksissa. Erityisen kiitollinen olen siitä, että nykysuomen sanaston pariin siirryttyäni olen saanut käyttää osan työajastani karjalan sanaston käsittelyyn ja kielen värikkyydestä nauttimiseen. Toivottavasti sanalipputyöhön löytyy rahoitusta ja tekijöitä aakkosten loppuun saakka, jotta tämä urakka saadaan valmiiksi.
Karjalan kielen sanakirjan tuoreimmat sanatiedot ovat 1970-luvulta, eikä teosta enää sanalippujen hakusanoitustyön päätyttyä päivitetä. Sanakirjan ja sen aineiston yhdistävä kokonaisuus luo kuitenkin pohjaa tulevalle tutkimukselle ja kielenkehitystyölle. Karjalan kielen kehittämiseksi ja sen aseman vahvistamiseksi tarvitaan monenlaisia toimia, muun muassa sanakirjatyötä. Laajan, uudissanoja sisältävän päivitettävän karjalan sanakirjan tarve onkin ilmeinen, niin tutkijoille kuin kieliyhteisön jäsenille.
LEENA JOKI, eläköityvä sanakirjantoimittaja
