Heinäkuun 11. päivä vuonna 1965. Virginian kaupunki Minnesotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Kielitieteilijät Lauri Karttunen ja Pertti Virtaranta keskustelevat amerikansuomalaisten Matilda ja Heikki Moilasen kanssa. Kahvitellaan, nauhuri nauhoittaa.
Matilda Moilanen kertoo pärjäävänsä kielitaidollaan vieraassa maassa. Virtaranta kysyy: ”Kuinkas oli aluus?” Ja jatkaa: ”Se kai oli vaikiaa.” Moilanen myöntää, mutta sanoo kyllä oppineensa tehtävät ja pärjänneensä, kun on joutunut ”kielisseen paikhaan”.
Matilda Moilanen kertoo kahvikuppien kilistelyn ja ryystämisäänten säestämänä, miten ennen maailmansotaa piti ruveta ottamaan ”maan paperia” ja sen takia mennä ”Koorthaussille” (oikeustalolle). Tuomarit kysyivät muun muassa, mikä on korkein laki maassa. Moilanen kertoo opetelleensa asian niin, että pystyi vastaamaan vaikka kahdella kielellä.
Lauri Karttunen tiedustelee vielä rouva Moilaselta, mikä se on se korkein laki Amerikassa. ”Kanstituusing. The faundamental laaw of the land.” Yhdysvaltain perustuslaki ja kansalaisuus, ajankohtaisia viime vuosituhannella, ajankohtaisia nyt.
Satoja tunteja nauhoitteita
Pertti Virtaranta teki Pohjois-Amerikkaan kolme tutkimusmatkaa, vuosina 1965, 1975 ja 1980. Tutkimuskohteena oli ensi sijassa amerikansuomalaisten puhekieli. Matkoilta kertyi yhteensä nelisensataa tuntia nauhoitteita. Niitä säilytetään Kotimaisten kielten keskuksessa (Kotus). Nauhoitearkistossa on amerikansuomen nauhoitteita 871 tuntia, joista yli 500 tuntia on tällä hetkellä saatavilla digitaalisessa muodossa.
Matkoista kerrotaan teoksessa Hauska tutustua: Amerikansuomalaisia tapaamassa (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1996, toimittanut Jaakko Yli-Paavola). Virtaranta on maininnut, että suomalaisten siirtolaisten kielen vanhakantaisuus yllätti tutkijat. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa syntyneiden siirtolaisten kielessä kuului hämmästyttävän selvästi se murre, jota he olivat lähtöseudullaan Suomessa puhuneet. Kieltä on muokannut amerikanenglannista tuttu sanasto.
Ensimmäiset suomalaiset muuttivat Pohjois-Amerikkaan vuonna 1638. Tämän vuosituhannen alussa Yhdysvalloissa ja Kanadassa oli Suomessa syntyneitä siirtolaisia yhteensä noin 50 000, suomalaista syntyperää olevia kaikkiaan vajaat 750 000.
Baaseja ja runnareita, ai jesumaipits näitä johtajia!
Pertti Virtarannan henkilöarkistossa on amerikansuomeen liittyvää materiaalia 3,5 hyllymetriä. Aineisto sisältää muun muassa lehtiä, vastauksia kyselyihin, kirjeitä, lehtileikkeitä, karttoja ja artikkeleita.
Kotuksen arkistoissa on myös amerikansuomea sanalippuina. Tässä kirjoituksessa käytetyt esimerkit on poimittu Hannu Ahokkaan keräelmistä, joita säilytetään Suomen murteiden sana-arkistossa.
Lipuista löytyy muun muassa sanoja, joilla amerikansuomessa on viitattu johtajiin. Baasi esimerkiksi on työnjohtaja kaivoksessa ja metsärunnari metsätyönjohtaja.
Keitä Amerikan johtajat oikein johtavat? Ainakin työläisiä. Maineri on tietenkin kaivostyöläinen hiilikaivoksessa eli koulmainissa tai hopeakaivoksessa eli silvermainissa. Onpa kaivoksissa saatettu kuulla sanalippuihin kirjattujen kaltaisia huudahduksiakin, kuten Ai jesumaipits! tai Ojaa! Tauolla on saatettu rupatella eitombommista eli atomipommista tai tänkeistä, siis maitosäiliöistä tai – hyökkäysvaunuista.
Amerikansuomalainen tässämaassa vanhastamaasta
Sanalippuihin ovat päätyneet myös aina ajanakohtaiset ilmaukset tämämaa ja vanhamaa. Tällämaalla viitataan sanalipun muistiinpanon mukaan ’Amerikkaan, Usaan tai Kanadaan’. Vanhamaa on ’Suomi, Karjala tai synnyinseutu’. Käyttöesimerkitkin mainitaan: ”Ei, se oli jo tässämaassa...” ja ”Se oli vielä vanhassamaassa.”
Tästämaasta ja vanhastamaasta puhuminen tuo esiin kysymyksen siirtolaisten identiteetistä. Sama kysymys herää, kun tarkastelee Pohjois-Amerikan suomalaisten käyttämiä paikannimiä.
Nimistöntutkija Hanna Virranpää kertoo Kielikellossa, että omakielisillä tai Suomeen viittaavilla paikannimillä on ollut Pohjois-Amerikassa asuneille suomalaisille vahva sosiaalinen, yhteisöllinen ja symbolinen merkitys. Ne ovat olleet ”keino ylläpitää suomalaista identiteettiä”. Virranpään tutkimissa amerikankirjeissä esiintyy joitakin suomenkielisiä ja suomalaisten antamia paikannimiä, kuten Kaleva, Nurmijärvi, wiheriä saari ja Nev Finland. Nev Finlandin rinnalla tunnetaan myös Uusi Suomi.
On suomalaisia, ruotsalaisia, italialaisia... ja kielisiä
Kielen ja identiteetin yhteys on suorastaan itsestäänselvyys. Mutta mitä tarkoittaa kielinen, johon Matilda Moilanenkin kielitieteilijöiden nauhalla viittaa? Kielisyyden syvintä olemusta etsii artikkelissaan Taru Kolehmainen muun muassa tähän tapaan:
Sana kielinen on syntynyt siinä sosiaalisessa tilanteessa, jossa suomalaissiirtolaiset ja englantia äidinkielenään puhuvat ovat eläneet rinnakkain. Kielisyys on laajempi käsite kuin kielitaito. Kielestä on tullut etnisiä ryhmiä määrittävä tekijä: on suomalaisia (tietenkin myös ruotsalaisia, italialaisia, kroatialaisia ym.) ja on kielisiä.
Kanadansuomalaisten parissa jonkin aikaa asunut Kolehmainen pohtii toisessa kirjoituksessaan, mihin fingelskaa eli amerikansuomea tarvitaan:
Ulkopuolisena ”Suomi-vieraana” tulin huomaamaan myös, että fingelskaa tarvitaan ennen muuta siihen samaan kuin yleensäkin slangia ja muita ryhmäkieliä: me-hengen vahvistamiseen.